Neljäs matkapäivä, jälleen poutainen syyspäivä. Ilma oli pitkään aika raitis mutta niinhän se tapaa syyskuussa olla. Selvisimme Jyväskylästä kohtuudella ulos, vaikka teitä kyllä riittää. Voin vakuuttaa, että oudosta kaupungista pyörällä olos ajaminen on kertaluokkaa vaikeampaa kuin autolla. Tuli kerran taas mieleen, että voisi joku tiejärjestelyjen sunnittelija olla pyöräilyn harrastaja. Tästä aiheesta olisi paljon puhuttavaa! Niinkuin siitäkin, kuinka läheltä rekka-autot ja linja-autot ajavat pyöräilijästä. Pääosa ajaa kyllä kohtalaisen hyvin, mutta aina on joukossa muutama, jolle pyöräilijän henki on halpa. Hämmästyttävää kyllä, usein linja-autokuskit ovat ne, jotka ajavat aivan iholta.
 |
Syksyista viljavainiota päivämatkalla.
|
Tänäänkin matkalla oli Oulaisiin verrattuna paljon mäkiä. Pyörämme painavat laukkuineen paljon. Tasaisella maalla ja tyynessä säässä laukuista ei ole isoakaan vaivaa. Tuulikuorman laukut vähintäänkin tuplaavat ja tieteenkin mäkien nousut ovat raskaampia. Minun ajoillani tähänastinen matka ei juurikaan tunnu, mutta Marikalle kaksi viimeistä päivää on ollut raskasta. Olisi pitänyt älytä pitää lepopäivä Jyväskylässä. Aikaisemmilla reissuillani olen ensimmäisen lepopäivän yleensä pitänyt 4. ajopäivän jälkeen. Olen kerta toisensa jälkeen hämmästellyt asitä,kuinka keho palautuu yhden välipäivän aikana. Koitetaan ajella rauhallisesti jatkossa.
 |
Katselimme paikkoja Joutsassa majoittumisemme jälkeen.
|
Katselimme illalla ruokaa odotellessa karttaa ja pohdimme huomista ajomatkaa. Ehkä otamme vähän rennommin ja pysähdymme Heinolaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti