sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Belgiaan

Hollannissa suurten navetoiden ja sikaloiden lisäksi näki paljon hevosia
, poneja, lampaita ja myös tällaisia suloisia kilejä.

Tänään oli ehkä koko reissun paras pyöräilyilma. Vähätuulinen ja aurinkoinen. Illasta hieman ennen pysähtymistä muutama vesipisara, siinä kaikki. 
Tässä vielä tuulimylly Hollannista
Päivä kului pääasiassa Hollannin puolella ajaen. Tänäänkin ohiitimme pari toisen maailmansodan hautapaikkaa. Ajoimme muutaman pikkukaupungin läpi ja ohitimme Eindhovenin vähän matkan päästä. Lähes kaiken aikaa olemme saaneet ajaa pyöräteitä. Hollannin ja Belgian pyöräilyasioista olisi meiillä Suomalaisilla paljon opittavaa,
Tämä kanava sijaitsee aivan hotellimme vieressä. 
Kanavan vieressä oli taulu, jossa kehoitettiin tulemaan tänne pyöräilyparatiisiin. Pyöräilyreittejä toledda kartan mukaan oli valtavasti. Kateeksi käy!




lauantai 16. syyskuuta 2017

Boxmeer, Hollanti



Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni harmaana ja kylmänä, mutta ei kuitenkaan satanut. Väliin tipautti muutaman tipan vettä mutta kaiken kaikkiaan paras pyöräilypäivä toviin aikaan.
Tottakai tuulimylly kuuluu Hollannissa kuvaan.


Matka jatkui aluksi Hollannin puolella ja sen jälkeen jonkin matkaa Saksan puolella. Reinin ylitimme Saksan puolella. Iso joki!  Pian sen jälkeen taas palasimme Hollannin puolelle.  Marikalla oli vatsan kanssa ongelmia ja ajohalut iltapäivällä hieman kateissa. Pysähdyimme illan suussa Boxmeer:issä vanhasta luostarista tehtyyn hotelliin.
Reini on iso joki

Ehkä huomisen päivän vielä ajamme Hollannin puolella ja sitten pitäisi päästä Belgiaan.  Toiveena olisi tietenkin, että ilmat olisivat edes kohtuullisia loppumatkan. Olen usein puhunut mukavuusalueesta.
Luostarin kappeli

torstai 14. syyskuuta 2017

Hollannissa.

Mieluisan Munsteri:n vierailun jälkeen lähdimme aamulla liikkeelle ennen kahdeksaa tavoitteena Hollannin puolelle pääsy. Toiveena oli tietenkin eilistä parempi sää. Aamu oli kylmä ja pilvinen, mutta ei vielä satanut. Sitä onnea ei kauan kestänyt. Sade alkoi alle tunnin ja sitä kesti pieniä lyhyitä taukoja lukuunottamatta koko päivän.
Eilisen myrskyn jäljiltä oli paljon lakoontunutta maissia.
Kuulimme isäntäperheeltä, että Saksassa on sellainen 100:n vesilinnan (Vallihaudan ympäröimä linna) pyöräilyreitti. Yksi ja hyvin tunnettu niistä, Burg Hulshoff, sijaitsi lähellä Munsteriä. Teimme mutkan sen kautta, mutta se olisi auennut vasta klo 11:00, joten tyydyimme ottamaan kuvan aidan raosta ja jatkoimme matkaa. Kylmää, (7C) tuulista ja sadetta, vaatteiden vaihtoa. Sanoisinko haastava päivä.
Burg Hulshoff
Marikalle Hollanti on 11. maa jossa hän on pyöräillyt. Minulle pitkästä aikaa uusi maa listaa, nyt 46. Oli siis jonkin verran juhlavaa ylittää hollannin raja. Mieluisaksi sen teki myös se, että hotellille ei enään ollut pitkä matka.
Sateisen päivän sankaritar vaihtamassa maata.

Huomenna on tarkoitus viettää lepopäivä. 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Myrskyvaroitus

12.9 päivä oli sään suhteen edellisen toisinto. Vastatuulta, aamulla pilvistä ja päivän mittaan sadekuuroja, väliin aika rajujakin ja illaksi taasen selkiytyi. Päätin tuossa, että ehkä en kolmatta kertaa lähde syksyllä eurooppaan ajamaan.
Jokilaiva matkan varrelta

Matka jatkui maaseudun halki ja päädyimme lopulta pikkukylään, Ostercappeln:iin. Taivalta tuli siihen mennessä tehtyä vastatuuleen tarpeeksi.
Majapaikka löytyi jälleen kirkon takaa.

Tällaisia kastanjoita pitää väistellä että kumit ei rikkoutuisi.
Illalla  uutisissa oli varoituksia erittäin kovasta tuulesta ja sateesta tälle päivälle. 30 - 60 km/h. Aamulla hieman arvelutti. että mitenköhän pyöräily onnistuu. Onneksi tie kulki paljon suojaisissa paikoissa ja metsissä, joten niitä kivimpia tuulia tarvitsi kestää vain lyhyehköjä aikoja. Niimpä illaksi päädyimme Munsteriin, Marikan serkun ja hänen miehensä vieraaksi. Hyvin meitä  kohdeltiinkin ja kävimme illalla pienen turistikierroksen kaupungin keskustassa.
Munsterin keskustaa
Saimme kuulla myös mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtiakin. Kuten tästä  allaolevasta Lamberdin katedraalista ja sen kolmesta tornissa sijaitsevasta rautahäkistä.
Tornin häkit näkyvät juuri ja juuri iltavalaistuksessa.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Vastatuuleen.

 Eilinen päivä alkoi hieman kangerrellen.  Vaikka olin illalla vaihtanut Marikan takakumin, se tyhjeni jälleen heti aamusta. Minä olen niitä renkaita sen verran vaihdellut, että koitan kyllä tutkia päälykumin siihen jääneiden piikkien varalta. Rengasta vaihtaessani huomasin myös että yksi pinna oli poikki, joten sekin piti vaihtaa.  Jarrulevy irti ja sopiva pinna "varastosta" talle.  Onneksi kumpikin löytyi, siis oikeanmittainen pinna ja thorx-avain jarrulevyn ruuveihin.

Elben ylitys

Tämä seutu on ollut hieman haastavaa suunnistettavaa. Niinpä illalla päädyimme luonnonpuistoon, jossa ajelimme edestakaisin ja päädyimme viimein pääasiassa hevosten liikennöimää tietä pitkin jonkinlaiseen latohotelliin, jonka toiseksi ainoita asukkeja olimme.  Luonnonpuisto oli nimeltään "Luneburger Heide." Jarkoimme puistoon tutustumista vielä aamulla aika monen kilometsin verran, ennen kuin pääsimme oikealle maantielle. Emme sinne varmaan muuten olisi eksyneetkään, paitsi näin pyörällä suunnistaessa.

Jonkin matkaa saimme ajaa hyviä pyöräteitä pitkin Elben rannalla.

Tämän päivän taival jatkui maaseutumaisemissa pikkuteitä ja pieniä kaupunkeja ja kyliä ohitellen. Pariin otteeseen saimme heittää sadevarusteet päälle. Päivä oli aika tuulinen ja tuuli oli lisäksi lähes vaastainen. Noin 90 km:n taipaleen jälkeen päädyimme Bruchenhausen-Vilsen-nimiseen kaupunkiin. Monet majapaikat ovat jo kiinni, matkailusesonki on ohi. Yhden hotellin seinästä löytyi numero johon soittamalla saimme huoneen, hotellin ainoina asukkaina. Kaikki hyvin, lämmin huone ja aamupalaakin luvattiin.
Majapaikkamme on kuvassa näkyvän kirkon takana.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Saksassa

Täytyy taas kerran todeta, että minulle matkoillani raskaimpia ovat päivät jolloin pyörä ei liiku. Niin tälläkin kertaa. Päivä merellä tuntui loputtoman pitkältä. Kävimme saunassa, muutaman kerran kahvilla, teellä, brunssilla ja venyttelimme. Pitkä siltikin.
Finnlines on rahtilaiva joka ottaa jonkin verran autoja ja matkustajia.

Lopulta 21:30 laiva saapui satamaan ja hieman sen jälkeen pääsimme ulos. Huolimatta laivan surkeasta wifi-verkosta saimme varatuksi majoituksen aika läheltä satamaa. Öinen pyöräily sinne vesisateessa sujuikin kommelluksitta. Samaan paikkaan löysi Suomalaisporukka jonka yksi jäsen jatkoi laivalla päivän kestänyttä ryyppäämistään matkaseurueensa harmiksi. Kukin tavallaan!

Ilta oli ehtinyt pimentyä ja sää oli sateinen satamaan tullessamme.

Rauhallinen yö kotellissa ja heräsimme aamupalalle 7. maissa,  Taipaleelle Saksan maalle lähdimme ennen yhdeksää sateisessa säässä. Sade jatkui väliin aika kovanakin kahteen asti. Marikan varustus oli sadeasun osalta heikompi kuin minun ja  hän vaihtoi kuivempaa päällensä ruokaillessamme. Loppuajan saimme matkata kutakuinkin poudassa. Päivä oli vähän äpöstystä eikä matkaa niin kauheasti kertynyt. Hankin mm. paikallisen cim-kortin nettiä varten. Vaikka puhelut eivät enään paljon maksakkaan, voi netin käytölle kertyä kohtalaisesti hintaa. Nyt ainakin tietää, mitä siihen menee. 
Marika sadevarustuksessa.

Majapaikka läytyi haeskelun jälkee. Kolmas tärppäsi. Ehdimme siinä välissä paikata Marikan pyörän kuminkin.
Kauniita paikkoja matkan varrelta.




torstai 7. syyskuuta 2017

Laivaan

Viimeinen matkapäivä tällä erää Suomessa. Navigaattori ohjaili meidät mitä mielenkiintoisiempia reittejä Järvenpäästä Finnlinesin terminaaliin Vuosaareen. Meillä oli itse asiassa kolme navigaattoria, kaksi puhelimessa ja minun Garminin pyöränavigaattorini. Kaikki näyttivät eri reittejä. Ja kaikki olivat mutkaisia. Normaalisti olen suunnistanut siten, että minulla on paperikartta ja sitten navigaattori. Garminin navigaattorissa on hyviä puolia; se on säänkestävä, sen akku kestää pitkään, se löytää hyvin satelliitit ja se on helposti pyörään kiinnitettävä. Sen huonoja puolia taas on, että sen kartoissa ei ole lainkaan pyöräteitä ? Toiseksi, se tulkitsee liian tiukasti isot tiet pyöräilijöille sopimattomiksi ja sitten etsii vaikka minkälaisia kiertoteitä niitä välttääkseen. Mutta olen oppinut sietämään sen oikkuja.
Piti ajaa aika etelään, ennenkuin ensimmäiset puimurit näkyi.  Viljat ovat tosiaan myöhässä.


Ehdimme satamaan hyvissä ajoin ja meidät saateltiin mutkaista reittiä laivaan saattoautolla, joten palvelu oli sikäli hyvää. Hytti kohtalaisen suuri sisähytti (sietää ollakkin siihen hintaan). Itse kirjoittelen tätä sillä aikaa käyttäen laivan Wifi;ä ravintolassa sillä aikaa, kun Marika on hierotuttamassa jalkojaan. Wifi ei tuntunut toimivan hytissä, joten meidän matkasuunnitelmien jatkoa pitää hioa jatkossakin täällä 11-kannella. Laivan pitäisi huomenna, perjantaina klo 21:30 Travemundessä. Tämä tarkoittaa, että meidän pitäisi löytää heti majoitus jostakin lähimaisemista. Minä olen yksin matkustaessani varaillut majoituksiani hyvin vähän etukäteen. Tässä tapauksessa kuitenkin koitan löytää meille majapaikan, mihin siirtyä laivasta.
Meillä oli ihan oma jono laivarannassa.


Matka Oulaisista tänne sujui kaikenkaikkiaan hyvin. Jyväskylän jälkeen olin hieman Marikan jaksamisesta huolissani, mutta Joutsasta lähdettyä hän on jaksanut hyvin. Ajoimme yhtä kyytiä lähes 600 km, ja hänen harjoittelullaan se on paljon. Säät kyllä suosivat meitä. Tänään alkoi ripotella vettä juuri kun oli aika ajaa laivaan. Tuuli oli koko matkan myötäinen tai sivumyötäinen. Nyt on  reilu vuorokausi aikaa elpyä. Lauantaina sitten on uusi maa ja uudet kujeet. Itse olen ajanut Saksassa pariinkin otteeseen pyörämatkoillani, Marikalle maa on uusi kokemus, siis pyöräillen.

Helsinki-Travemunde väli on rahtilaiva, johon otetaan hieman matkustajia.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kuudes matkapäivä. Matkaa tänään kertyi noin 100 km ja majapaikaksi löysimme melkoisen etsiskelyn jälkeen Härmän Rati-nimeisen gasthousen. Ovessa numerokoodi eikä paikalla henkilökuntaa, mutta lämmin huone ja pehmeät vuoteet. Aamupalaa on kuulema luvassa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa tilata ruokaa ja sehän onnistui aika kätevästi. Vain muutama euro toimitusmaksua ja alle tunnissa tilaamamme ateria, vieläpä lämpimänä majapaikassa.

Härmän Rati, Järvenpäässä
Nyt uskalsimme varata laivamatkan Helsingistä Travemyndeen. Suhteellisen kallis matka, vaikka kulkuneuvoinamme on vain polkupyörät. Mutta minkäs teet, meidän loma-aikataulu ei antanut mahdollisuuksia ajaa Ruotsin kautta, mikä olisi ollut huomattavasti halvempaa. Vielä jokin aika sitten on ollut myös lauttayhteys Puolaan, Gdyniaan. Se olisi kyllä käynyt, mutta nyt sitä yhteyttä ei ole. Tutustuin aikoinaan Turkista Suomeen pyöräillessäni myös Gdyniaan ja se olisi sopinut nytkin matkamme varrelle. Meidän pitäisi kyllä kohtuudella selvitä huomenna laivalle. Se on lähdössä vasta klo 17;00, mutta lastaus alkaa jo klo 14:00 ja portit menevät kiinni klo 15:30. Kaupunkien läpi ajaessa ei koskaan etukäteen oikein tiedä, miten paljon se vie aikaa. Mutta jos Luoja suo,huomenna olemme laivalla ja saamme, ennenkaikkea Marika saa ansaitunlepopäivän. Toivottavasti Saksassa on lämpimämpää kuin täällä on ollut. Säätiedoitusten mukaan nyt olisi ollut Oulaisissa lämpimämpää kuin täällä. 
Mukava tuottajamyymälä tulomatkalla Mäntsälässä.







tiistai 5. syyskuuta 2017

Vierumäki

Syksyinen matka kohti etelää jatkui. Päivä oli sään suhteen eilisen toisinto. Aurinkoista, kohtalainen sivumyötäinen, kolea tuuli.  Tänään mäkiä oli vähemmän kuin eilen ja noin 80 km:n matka sujui ihan hyvissä merkeissä. Ts. Marikakin jaksoi tänään loistavasti. Tämä oli kuitenkin 5. yhtäjaksoinen ajopäivä ja väsymys pyrkii kasaantumaan.
Valtatiellä E75 lähes Heinolaan asti. Loppumatka sitten saatiin ajaa pyöräteillä.
Suomessa autoilijat väistävät kohtalaisen hyvin pyöräilijää  silloin, kun vastaan ei tule ajoneuvoa. Jos kuitenkin tulee, harvan jalka nousee kaasulta ja silloin ajetaan täyttä vauhtia niin läheltä kuin täytyy. Ylläolevastakin kuvasta näkee, kuinka kapea reunakaista useimmiten on. Ja nsiinä valkoisen viivan kohdalla tai sen reunakaistan puolella on ääniura, jota pitkin ei ainakaan polkupyörällä voi ajaa.  On toki autoilijoita, jotka hidastavat ja ottavat pyöräilijät kunnolla huomioon. Lämmin kiitos heille. 

Majapaikka Vierumäellä
Rauhallinen päivämatkamme päättyi Vierumäen urheiluopistolle. Hämmästelimme paikan kokoa ja pyörimme jonkin aikaa, ennenkuin selvisi vastaanotto ja toisen mokoman ennen kuin huoneisto selvisi. Katselimme paikkaa hieman oltaruokailumme jälkeen. Täällä voi harrastaa melkein mitä tahansa. Kunhan rahaa on! Meille kuitenkin päivän liikunta riitti ja tyydyimme lepoon ja ruokailuun. Huomenna koitamme selvitä Järvenpäähän. Matka on aika pitkä, saa nähdä, miten käy.
Kuva Heinolaa ohitettaessa.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Joutsa

Neljäs matkapäivä, jälleen poutainen syyspäivä. Ilma oli pitkään aika raitis mutta niinhän se tapaa syyskuussa olla. Selvisimme Jyväskylästä kohtuudella ulos, vaikka teitä kyllä riittää. Voin vakuuttaa, että oudosta kaupungista pyörällä olos ajaminen on kertaluokkaa vaikeampaa kuin autolla. Tuli kerran taas mieleen, että voisi joku tiejärjestelyjen sunnittelija olla pyöräilyn harrastaja.  Tästä aiheesta olisi paljon puhuttavaa! Niinkuin siitäkin, kuinka läheltä rekka-autot ja linja-autot ajavat pyöräilijästä. Pääosa ajaa kyllä kohtalaisen hyvin, mutta aina on joukossa muutama, jolle pyöräilijän henki on halpa. Hämmästyttävää kyllä, usein linja-autokuskit ovat ne, jotka ajavat aivan iholta.

Syksyista viljavainiota päivämatkalla.
Tänäänkin matkalla oli Oulaisiin verrattuna paljon mäkiä. Pyörämme painavat laukkuineen paljon. Tasaisella maalla ja tyynessä säässä laukuista ei ole isoakaan vaivaa. Tuulikuorman laukut vähintäänkin tuplaavat ja tieteenkin mäkien nousut ovat raskaampia.  Minun ajoillani tähänastinen matka ei juurikaan tunnu, mutta Marikalle kaksi viimeistä päivää on ollut raskasta. Olisi pitänyt älytä pitää lepopäivä Jyväskylässä. Aikaisemmilla reissuillani olen ensimmäisen lepopäivän yleensä pitänyt 4. ajopäivän jälkeen. Olen kerta toisensa jälkeen hämmästellyt asitä,kuinka keho palautuu yhden välipäivän aikana. Koitetaan ajella rauhallisesti jatkossa. 

Katselimme paikkoja Joutsassa majoittumisemme jälkeen.

Katselimme illalla ruokaa odotellessa karttaa ja pohdimme huomista ajomatkaa. Ehkä  otamme vähän rennommin ja pysähdymme Heinolaan?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Jyväskylään.

Lauantai- ja erityisesti sunnuntaiaamut ovat olleet minulle mieluisia ajettavia. Tämä sen  takia, että liikenne on useimmiten hiljainen. Niin tänäkin aamuna. Matka Viitasaarelta Jyväskylän suuntaan jatkui 4-tietä (E75). Iltapäivällä kyllä sitten liikennettä olikin senkin edestä. Sää oli ihanteellisin mahdollinen syyskuun alun sääksi. Aurinko paistoi, lähes tyyntä ja lämpöä iltapäivällä 15-16C.
Viimeiset aamusumun rippeet Hännilänsalmessa.
Olen ollut hieman huolissani Marikan jaksamisesta. Hän ei ole pitkiä lenkkejä tämän kesän mittaan ajellut. Tänään oli lisäksi matkalla vaihtelevaa maastoa. Nousuja kertyi 102 km:n matkalle jonkin verran. Mutta hyvin hän jaksoi. Energiat olivat hieman vähissä Hirvakseen saavuttaessa, mutta ruokailun jälkeen taas matka maistui. Meidän pitäisi kuitenkin ajaa yhtä kyytiä helsinkiin ja se on kyllä vastoin ajatuksiani. Aloitusviikolla ensimmäinen lepopäivä saisi olla 4. päivän jälkeen (viimeistään). Mutta katsotaan, miten käy, laivalippua en uskalla vielä varata.

Rakas matkakumppanini odottelee minun maisemakuvauksieni ajan.
Tulimme illan pintaan Jyväskylään ja majoituimme Omena-hotelliin aivan keskustassa. Iltaruoka on nautittu ja pehmeä vuode odottaa. Huomenna on tarkoitus ajella Joutsan suuntaan.


Vanha kivisilta Viitasaarella.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Syyskuussa kannattaa suunnata etelään?

Näkymä Hotelli Pihkurin ikkunasta.
Eilisestä sateesta ei ollut aamulla tietoakaan. Sen sijaan aamusumu jatkui yhteentoista asti ja lähdön aikana vallinnut +5C lämpötila alkoi nousta kunnolla vasta puolen päivän maissa. Minulla on jonkinlainen ääreisverenkiertohäiriö ja tahtoo olla ongelmia varpaiden ja käsien kanssa. Toisaalta olen joltisenkin oppinut elämään ongelman kanssa.

Marika on jaksanut hyvin mukana ja kaikki on toiminut niinkuin pitää. Muistelin päivällä ensimmäistä matkareissuani ja niitä välineisiin liittyviä ongelmia, joita minulla oli. Ei ollut ketään joka olisi oman kokemuksensa mukaan osannut opastaa niiden hankinnassa. Mutta vuosien ja useiden reissujen myötä välineet ovat aika yksinkertaisia ja silti toimivia. Näimme matkalla yhden Norjalaisen pyörän (näkyi olevan sähköpyörä) joka oli omaani verrattuna aika koristeltu. Niin, minulle se sähköpyörä ei vielä käy, mutta jokaisella omat tapansa.
Sähköpuörä matkapyöräksi kalustettuna. 
Päivämatka sujui Pihtiputaan kautta Viitasaarelle. Minulla on ollut harrastuksena kuvailla kirkkoja, mutta ainoastaan silloin kun olen pyörällä liikkeellä. Keskustelimme Marikan kanssa asiasta ja sovimme kahdesta kirkosta  päivässä. Tänään meni ehkä vähän pitkäksi, kun kirkkoja oli, Muurasjärvi, Pihtipudas ja Viitasaari sekä Viitasaaren kirkon vieressä ollut tsasouna. Äitini oli ortodoksi, joten kyllä tsasouna piti kuvata.

Nelostie ei ole kaikkein mieluisimpia ajettavia, mieluummin ajaisin pienempiä teitä. Mutta matkalla on ajettava mitä vastaan tulee. Raikas syksyinen ilma, lähes tuuleton ja sateeton. Oikeastaan ihan hyvä. Parempi olisi vain se T-paitakeli, mutta kaikkea ei voi saada. Jos joku ihmettelee, miksi pyörämatkalle syyskuussa niin tässä selitys; Syyskuussa koulut ovat alkaneet ja kotimiehillä on päivällä vapaata, kun Marikan nuorimmainen on koulussa. Lisäksi onhan tässä toiveissa, että kunhan pääsemme Itämeren yli, niin lämpöäkin vielä riittäisi.

Muurasjärvellä, vielä hieman aamusumua.


Huomenna Jyväskylään, jos Luoja suo.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Häämatka Pariisiin?

Parisuhteeni Marikaan muuttui viime kesänä uuden talomme siunaustilaisuuden yhteydessä avioliitoksi. Muutama viikko tilaisuuden jälkeen Marika tuumasi sunnuntailenkillä, että jos tekisimme häämatkan Pariisiin, pyöräillen. Siitä on kulunut nyt reilu vuosi ja tänään matkaa on taittunut ensimmäiset noin 100 km. Ihan hyvä matka, ainakin Marikan pyöräilyt ovat tältä kesältä jääneet aika vähäisiksi ja minäkin olen viimeisen kuukauden keskittynyt mustikkaan ja piharakennuksen perustusten tekemiseen.

Kuva Reisjärvellä hotellihuoneemme ikkunasta. Päivällä vallinnut  sade on tauonnut.


Olen toki aikaisemminkin saanut pyöräillä Marikan kanssa. Espanjassa, tovin Mexikossa ja pari vuotta sitten Venetsiasta Latviaan. Nyt reitti on Helsinkiin, laivalla Saksaan (jos saamme liput) Hollannin ja Belhian kautta Ranskaan. Kovin tiukkaa aikataulua emme halunneet tehdä, Marikan loma on kuukauden mittainen. Olisi mukava katsella pari päivää rauhassa Pariisia ennen kotiinpaluuta. Siitä on 8 vuotta kun sen läpi pyörällä ajoin.

Tänään ajoimme pääosin vesisateessa mutta myötätuulessa. Matka päättyi Reisjärvelle hyvillä mielin. Kaikki tuntuu toimivan, vaikka edellisestä täyspkkauksilla ajosta onkin jo aikaa.

Jos jaksan niin koitan kirjoittaa tähän blogiini matkastamme lähinnä sen takia, että tällaiseen matkaan olisi mielestäni hyvinkin monella mahdollisuus. Jos joku saisi kipinän? Itse sain aikoinaan kipinän myös toisen (Matti Rämön) pyörämatkasta. Kiitos hänelle. 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

”TAISTELU JÄRJEN VALOSTA”



Otsokko on aika raflaava mutta ei ehkä kuitenkaan niin kaukaa haettu. Tämä ajatus tuli mieleeni eilen ajellessani reilun 50 km:n lenkkiä Haapavedellä. Olen vajaan 2 kuukauden aikana opiskellut ajellessani noin 80 tuntia saksaa ja olen huonosta kielipäästäni huolimatta päässyt jo hyvään alkuun. Tätä ennen oleen jo useita vuosia opiskellut ajelessani Espanjaa.

Isäni denemtoitui ennen kuolemaansa.Hän saavutti kyllä 86 vuoden iän, mutta viimeiset vuodet eli dementiansa takia palvelutalossa tunnistamatta edes omia lapsiaan. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut kaikesta terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä. Katselin vastikään parikin dokumenttia dementiasta, sen kehittymisestä ja hoidosta. Ensimmäiset merkit dementiasta alkavat jopa 25 vutta ennen kuin ulkoisia merkkejä aivotoiminnan rappeutumisesta aletaan havaita. Tuoreen dokumentin mukaan liikunta on toistaiseksi paras yleisesti käytettävissä oleva lääke taudin etenemisen hidastamiseksi ja tutkimusten mukaan jopa oireiden vähentämiseksi. Laajan japanilaisen tutkimuksen mukaan aktiivisen liikunnan aloittaneiden dementiaan sairastuneiden oireet helpottivat vuoden aktiivisen liikunnan aloittamisen jälkeen. Samoin aivojen kuormittaminen liikunnan aikana teki aivotoiminnalle hyvää!
Levähdyspaikka Matkanivalla

Ole jo muutaman vuoden harastanut kielten opiskelua pyöräillessäni. Tietämättäni olen ottanut käyttöön tutkitusti tehokkaan menetelmän opiskella ja harrastaa ennaltaehkäisevää toimintaa aivojen rappeutumisesta ajatellen. Liikunnan aikeinen aineenvaihdunnan ja verenkierron elpyminen edesauttaa aivosolujen uusiutumista. Toisaalta sillä liikunnalla on myös muunlaisia aivojen toimintaan myönteisiä vaikutuksia. Aerobinen liikunta parantaa todella voimakkaasti veren rasvojen koostumuusta. Siis kolesterolia. Esimerkiski verrattuna joihinkin levitteisiin tai punariisiin tai kauraan, vaikutukset minun käsitykseni mukaan ovat reippaasti suuremmat. Uskoisin, että veren hyvät rasvapitoisuudet ovat omiaan pitämään aivojen verisuonet auki ja siten verenkierron keskushermostossa hyvänä.

Tulee mieleen vielä yksi merkittävä tekijä mikä liikunnasta on aivotoiminnan eduksi. Liikunnan on todettu olevan erittäin hyvä ”lääke” masennukseen. Masennus tutkitusti tuhoaa aivosoluja ja on keskushermostolle vahingollista. Itse ajattelen, että masennus voi olla jopa seurausta vähäisestä tai olemattomasta liikunnasta. Pidän liikuntaa ihmisen elimistön kannalta välttämättömänä. Luusto, lihaksisto, ruoansulatusjärjestelmämme, imunesteiden kierto ym tarvitsee oikein toimiakseen liikuntaa. Mutta on ainakin oman kokemukseni mukaan niin, että mielikin tarvitsee sitä ja sen puute aiheuttaa keskushermoston toiminnan häiriöitä, masennusta ja ahdistusta. Myös oma kokemukseni on, että henkinen olotilani paranee liikinnan yhteydessä, varsinkin pitkäkestoisen liikinnan yhteydessä. Mantelitumake säilyy surkastumatta!


Summa summarium, minulle liikunta on fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi taistelua järjen valon säilymistä. Mieluista taistelua!!!!

maanantai 9. tammikuuta 2017

”OLE ITSELLESI ARMOLLINEN”



Olen tullut siihen tulokseen, että me ihmiset ”myymme” toimintamme perustelut ensiksi itsellemme ja sitten muille ihmisille. Otsikon lauseen olen kuullut lukuisia kertoja mm. puhuttaessa ruokavaliosta ja liikunnasta. Tämä kauniilta ja ymmärtäväiseltä kuulostava lausahdus tuntuu käyvän perusteluna epäterveelliseen ruoavaloon ja liikunnan välttelyyn. Itselleen voi olla esimerkiksi liikunnan suhteen ”armollinen” kun väsyttää, kun on käynyt töissä, kun on ollut henkistä stressiä, kun on huono ilma tai pimeä tai liian aikaista tai liian myöhää tai..... Melkein mille asialle tahansa kyllä löytyy jokin perustelu jos sitä oikein tahtoo hakea. En poikkea tässä mielessä muista ihmisistä, minäkin perustelen oman elämäntapani.
Kun piti joku kuva lisätä, laitoinpa hieman historian havinaa. Kuva on 15.5.2012 Kerch:in
 satamaan saapumisesta. Tulin tuolloin junaa kuljettavalla laivalla pyöräreissullani Georgiasta Krimin
niemimaalle. En tiedä, onko tuo tällä hetkellä mahdollista?

Jos siis tahtoo ottaa oppia muiden perusteluista, niin mistä tietää, mitä kannattaa seurata?
Ensiksikkin erottaisin kokemuksen ja mielipiteet. Tämä saattaa olla monesti vaikeaa, koska niitä sekoitetaan samaan juttuun. Siis kokemusta ja mielipiteittä sekaisin. Mutta jos asian tiedostaa, niin niiden erottaminen onnistuu jo hieman paremmin. ”Kyllä minä olen sitä mieltä, että pitkän työviikon jälkeen on pakko rentoutua ja istua hieman baarissa, jaksaa sitten seuraavalla viikolla paremmin”. Siinä mielipide, joka ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Tutkimusten mukaan viikonloppuryyppääminen lisää stressihormooneja ja maanantaina kunto on heikompi kuin perjantaina ennen ”rentoutumista”.

Minulla on sellainen kokemus, että kun aloin liikkumaan, verenpaineeni laski, samoin kolestrolitaso. Minulla on sellainen kokemus, että elämäni muuttui kaikilta osin paremmaksi jätettyäni alkoholinkäytön. Minulla on sellainen kokemus, että hengittämiseni muuttui kolmessa kuukaudessa todella paljon helpommaksi lopetettuani tupakoinnin......

Kokemustenkaan suhteen ei kannata olla liian sinisilmäinen. Voimme yksilöinä tulkita omia kokemuksia monella tavalla. Itse asiassa samaa kokemusta eri aikoina eri tavalla. Siksi varmin kokemus onkin useamman ihmisen samankaltainen kokemus. Mielestäni se on varminta tietoa mitä ihminen voi saada.

Ole itsellesi armollinen” on mielestäni useimmiten tekosyy täysin päinvastaiseen, armottomuuteen. Vähäisestä liikunnasta johtuvat fyysiset ja henkiset ongelmat, liikalihavuus, sokeritauti, masennus, sydän- ja verisuonisairaudet.... Kyllä se mielstäni on armottomuutta, itsensä heitteille jättöä. Väärä ruokavalio ja epäterveet elintavat kuuluu samaan ryhmään. ”Ole itsellesi armollinen” on henkisen laiskuuden ”laillistamista”. Ajattelen, että me ihmiset olemme luonnostaan laiskoja ja taistelu sitä vastaan on henkisen itsekurin harjoittelua joka ainakin minun kohdalla taitaa jatkua lopun elämääni.

Kun liikkumisesta on puhe, mielipiteeni on vankka. (Huomaa, mielipide-sana. No, kyllä minulla on tästä myös kokemuksia, mutta jätän ne nyt toiseen kertaan. ) Todellista armollisuutta on ehdoton säännöllisyys. Tai melkein ehdoton säännöllisyys. Liikunnan suhteen annan itselleni armoa siten, että minulla on kahden viikon liukumavara. Ts. jos tällä viikolla en syystä tai toisesta saa tavoitetta täyteen, korjaan asian ensi viikolla. Toki on sitten olemassa aivan oikeitakin syitä, mutta niitä on aika harvoin jos priorisointi on oikea. Itselleen tärkeitä asioita kyllä kerkiää tekemään. On myös niin, että lähellämme olevat ihmiset huomaavat mitkä asiat ovat meille tärkeitä ja useimmiten ottavat sen huomioon.