KUNTOA EI VOI VARASTOIDA

Tämä on ollut poikkeuksellinen vuosi liikuntani suhteen, mitä tulee viimeisiin n. 13 vuoteen elämässäni. Aloimme rakentamaan kesäkuussa. Sitä ennen ajoimme Marikan kanssa Venetsiasta Itävallan, Slovakian, Tsekin ja Puolan kautta Liettuaan. Sellainen kesälomareissu. Venetsian matka.

Alppien ylitse menimme aika laidasta, joten kävimme vain noin kilometrin korkeudessa.

Sää alppien ylityksern aikaan oli surkea. Ei vaikuttanut mielialaan.

Hyvin usein liikunta jää jonkin elämäntilanteen takia kokonaan toissijaiseksi. Vaikka olenkin tyypillinen mies, enkä oikein pysty keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, päätin kuitenkin säilyttää jonkinasteisen määrän liikuntaa rakentamisenkin aikana.  Kyllä siinä on ollut tekemistä,kun ei oikein olisi malttanut olla työmaalta pois. Olen kuitenkin käynyt kuntosalilla lähes ehdottoman säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja liikkunut aeroobisesti minimissään noin 3000 kcal:n edestä viikossa. Se vastanneer noin 6 tuntia suhteellisen tehokasta liikuntaa. Aerobinen liikunta oli viime vuoden puolella pyöräilyä, sydäntalvella hiihtoa ja nyt kaksi viikkoa taas pyörän selässä. 

Mitään kuntoa ei voi varastoida. Ei  lihaskuntoa eikä kestävyyskuntoa. Vertaisin sitä pyörän päällä olemiseen. Jos lakkaat  ponnistelemasta, vauhti hyytyy. Kunnon suhteen se on kuin ajaisit alamäkeä vapaalla. Helppoa!  Mutta kunto laskee. Ja sinne mäen päälle ei pääse millään muulla keinoa  pyörällä kuin ponnistelemalla. Minun käsitykseni mukaan, kunnon kohentamiseen ei ole olemassa mitään vippaskonsteja. Jos sen meinaa säilyttää, on ponnisteltava ja jos sitä meinaa parantaa, on ponnisteltava vielä enemmän.  

Siinä vaiheessa sitten olen, toisin sanoen koitan taas parantaa kestävyyskyntoani. Lisäsäin liikuntamääräni noin kuukausi sitten  n. 6000 kcal:iin. Ensimmäinen pyöräilyviikkoni alkoi 20 km:n lenkillä ja päättyyi 40 km:n lenkkiin. Viime viikolla kilometrejä kertyi jo yli 220 ja pisin lenkki vajaa 70 km. Uskoisin, että toikokuussa pystyn ajamaan 150 km:n lenkin, jahka pysyn ohjelmassa. 

Elämässä on kaikern aikaa kaikenlaista. Niin minulla kuin kellä tahansa. Kysymys on kaiketi asioiden priorisoinnista. Itsestä huolehtiminen ei saisi olla prioriteetiltaan kovin alhaisella tasolla.  Minulla on ollut taas kaksi n. 70 vuotiasta opastettavaa kuntosalilla. Kummallakin ensi kerta elämässään siellä. Olemme koittaneet käydä siellä terveellisten elämäntapojen aakkosia yhdessä läpi; ravinto, lepo ja liikunta. Yksinkertaista, mutta silti usein niin vaikeaa?