lauantai 4. tammikuuta 2014

4.1.2014 Puerto Cortes, Honduras

Aika laajoissa palmuviljelmissä kasvoi kauttaaltaan palmujen rungoissa jotakin saniaisen tapaista.


Kirjoittelen tätä tekstiä jos istualtaan hotellin uima-altaan vieressä.  Eilinen päivä oli aika heikko. Ripulini ei suinkaan helpottanut vaan paheni. En ollut enään löysällä, minusta poistui enään pelkkää nestettä. Pyysin hotellin respaa soittamaan lääkärin ja se saapuikin vajaan tunnin päästä. Tutki ja antoi lääkereseptit. Sen verran jaksoin jaloilleni, että ajelin taksilla kolmen apteekin kautta ja sain melkein kaken haluamani. Monikirjoista antibiottia vuorokauden tehokuurin, loislääkkeen ja maitohappobakteereje, jotka eivät olleet tosin tohtorin määräämiä, kun niitä ei löytynut. Lopun päivää urvotin sängyssä mitä nyt vessaan välillä jaloittelin. Join vettä ja urheilujuomaa, illasta tein hieman mysliä kiisselijauheeseeni ja säin sen noin 5 tunnin kuluessa. Ilmeisesti nestehukka ja syömättömyyteni sai aikaan sen, että jalat tahtoivat kramppailla joten suola myös kuului ruokavalioon.
Puerto Cortesiin tulomatkalla tie kulki loppumatkasta aivan rantaa. Hiekkarannalla oli kauniita asumuksia upeilla paikoilla.

En ollut aamullakaan sellaisessa kunnossa, että olisin lähtenyt maantielle. Maksoin huoneen vielä päiväksi ja söin ensimmäisen aamupalani, kaksi ohutta paahtoleipää. Valinnanvaraa olisi ollut parempaankin, mutta luin netistä jonkun suomalaisen kunnan itsehoito-ohjeita ripulissa ja koitin toimia sen mukaan.
Tietoliikenne onkin taas oma juttunsa. Minun kännykkäni eivät löytäneet sellaista operaattoria Hondurasin puolelta, joka olisi hyväksynyt minun verkkoonsa. Minun Hondurasista ostamani kortti älypuhelimeen sen sijaan toimi, kunnes sen datakatto tuli täyteen (ei ollut kuin 250M) ja lakkasi toimimasta. Hotellissa on langaton verkko, ja se toimi mutta verkko eteenpäin ei toiminut. Tänään tunin itseni myöhäisen paahtoleipäterian jälkeen niin vahvaksi, että otin taksin ja näytin TIGO:n puhelinkorttia ja sanoin, että pitää ostaa lisää aikaa. TIGO toimi siis Guatemalassa ja sama yhtiö on täälläkin. Taksimies ajoi minut tietenkin kukaisimpaan paikkaan, tuonne saareen ostoskeskukseen jossa oli TIGO:n päämyyntipiste. Ostin 15 pv/ 46GB:n kortin (se Guatemalan kortti piti kuitenkin vaihtaa) 300 paikallisella eli noin 15 euroa (muistaakseni). Niin, se lääkärin kotikäynti maksoi 500. Laite toimi muuten. mutta netti ei millään, meni melkein tunti ja sitten myyjä vaihtoi  simin ja uusi simalkoikin sitten toimimaan. TIGO:a ei kuulema ole enään Nigaraguassa, eli sinne pitäisi nyt pärjätä tällä. Aika iso juttu on kuitenkin se, että voi olla yhteydessä sinne kotimaahan, enkä tahtoisi, että kukaan tarpeettomasti on minusta huolissaan.
Kun pääsin majapaikkaani, oli hotellin verkkokin alkanut toimimaan, eli nyt tietoliikenne taas pelaa. Olo alkaa tosiaan tuntumaan paremmalta, ehkä minä olen huomenna ajokunnossa. Hyvä esimerkki siitä, että aina voimme suunnitella jotakin, mutta se mitä tapahtuu kunakin päivänä on eri juttu. Mutta jos suunnittelen herääväni huomenna ilman krapulaa, siihen voin helposti vaikuttaa tänään. En ota tippaakaan viinaa, krapulaa tuskin saan huomenna. Muusta en tiedä.
Niin, tähän lopuksi vielä tästä sepustuksesta. Joku saattaa ihmetellä, miksi kirjoittelen niin seikkaperäisesti vaikka SIM-korteista. Ajatukseni on, että jollekkin saatta olla hyötyä näistä tiedoista. Itse ajattelen nyt, että ostaisin jo aika lyhyellekkin lomareissulle paikallisen SIM-kortin. Tänään sen hankinta vei aikaa, useimmiten 10 minuuttia on riittänyt hyvin. Ja ehkä se antaa myös kuuvaa siitä, millaisiin askareisiin matkalla joutuu.

Ei kommentteja: