 |
| Tervetulotoivotus Nicaraguan rajalla. |
Näitä maita tällä matkalla on tullut aika harvakseen, niinpä uusi maa on kohokohta matkalla. Tänä päivänä muu matka jäikin lyhyeksi, olain varannut rajanylitykseen aikaa ja liikkeellelähtökin eilisen aika raskaan päivän (5900 kcal) jälkeen tapahtui aika myöhään. Heräsin kyllä kuudelta, laittauduin valmiiksi ja sitten vaihdoin yön aikana tyhjentyneen takarenkaan. Vitkuttelin kahdeksaan asti, aamupalaa oli luvattu silloin. Aamuopalaa en saanut majapaikastani, sen sijaan sain vaihtaa takarenkaan toiustamiseen, olin vaihtanut rikkunäisen kumin. Kyllä se aamupala kylältä löytyi ja matkakin pääsi alkamaan siinä yhdeksän paikkeilla.
 |
| Tässä niitä kahvipensaita. |
Tie oli alkuun helppoa ajella. Teipuolessa oli useitakin tupakkatehtaita ja joitakin kahvinjalostukseen liittyviä tehtaita. Matkan edetessä tupakki jäi taakse ja kahvi lisääntyi. Minä katselin kovasti, missä niitä kahvipeltoja oikein on. Sitten huomasin, että ne pensaat ovat muun puuston aluskasvillisuutena, siis tavallaan metsän keskellä. Rajaa lähestyttäessä tie alkoi nousemaan ja nousikin puolisen kilometriä. Raja oli kaikkein korkeimmalla kohdalla ja sen ylitettyäni sainkin taas lasketella alaspäin. Hondurasin rajalla selvisin passia nätyttämällä ja samalla sen välistä poistettiin joku maahantulokortti. Nicaraguan puolella passintarkastukseen piti maksaa 310 Còrdobas:ia ja vielä tullille 25 lisää. Tulli kerjäsi loput 40:stä itselleen kahvirahaksi. Eli olen muistaakseni saanut maksaa kaikilla raja-asemilla Belizestä lähtien jotakin. Tie rajalle oli hiljainen, mutta rajalla seisoi suuri määrä rekkoja, en tiedä miksi. Rahani sain vaihdettua paikalliseen taasen helposti setelitukkojen kanssa kulkevilta rahanvaihtajilta.
 |
| Tämä hoitopaikka oli vielä Hondurasin puolella. |
Tie Nicaracuan puolella noudatteli pitkään jonkin puron vartta, maasto oli yllättävän kuivaa, puusto harvahkoa männyn näköistä puuta. Tie oli laadultaan parempaa kuin Hondurasin puolella, jos tällaisen jatkuu, niin hyvä on ajajan ajella. Ocotal:iin saavuttuani kello oli jo kolmen paikkeilla ja minulla oli nälkä. Etsin ruokapaikkaa ja eksyin vahingossa hotelliin. Söin ensin ja majoituin sitten hyvään huoneeseen 23 dollarin hintaan. Sain hankittua taasen uuden puhelinkortin, joka tuntuu ainakin täällä toimivan. Lisäksi kävin parturissa. Koitin laskea, että montakohan kertaa pitää käydä vielä matkan varrella parturissa, ennen kuin saan leikkauttaa tukan Suomessa. Turha kai sitä on laskea?
Hotellissa on häät, kuulema alkavat yhdeksän paikkeilla illalla. Saa nähdä, miten on yöunien laita? Kun kysyin asiaa tarjoilijalta, yllätin itseni, muistamalla jopa, mitä häät ovat espanjaksi. Joka tapauksessa olen turvallisesti uudessa maassa. Katselen taas karttaa tai paremminkin G-mappia suunnitellen matkaani eteenpäin. Luulin, että navigaattotini kartat yltävät tänne, mutta ei se suostunut näyttämään mitään. Mennään sitten ilman navigaattoria.
2 kommenttia:
Hei Auno! Oisko ollut viime viikolla kun törmäsin Facebookissa artikkeliin siitä, kuinka alkoholikeskeistä ja riippuvuutta synnyttävää voi reppureissaaaminen pahimmillaan olla esim Australiassa, missä reissussa oleskellaan pitkiäkin aikoja. En osannut jakaa artikkelia sinulle, mutta sivusto on muistaakseni kulkuri.org hyvää matkaa ja jos häistä lähtee liikaa meteliä, mene mukaan onnen maskotiksi!
Olet varmaan oikeassa. Monilla ihmisillä matkat ovat tilaisuus piudäkkeettömään juomiseen. Siinä voikin sitten miettiä, mikä matkan teema oikeastaan onkaan? Omien matkojeni luonne on muuttunut täysin sen jälkeen, kun lopetin alkoholin käytön. Omasta mielestäni ehdottomasti parempaan suuntaan.
Lähetä kommentti