perjantai 10. tammikuuta 2014

10.1.2014 Danli

Honduras on ollut vuoristoista. Tänäänkin keskikorkeus siinä kilometrin paikkeilla. 

Piti ynnäillä kilometrejä G-mapin perusteella, kun mittari on ollut rikki. Niitä olisi nyt n.14.500, laitan tähän muistiin, niin läydän.
Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen, että olen täällä. Minua etukäteen hieman hermostuttu ensinnäkin kaupungista lähtö ja toiseksi edellisen ajopäivän nousut olivat mielessä ja kun matka tänne oli noin 10 km pidempi kuin Tegucigalpaan tulopäivänä. Olin laittanut herätyksen viideksi, mutta minun kommunikaattorini akku vetelee niin viimeisiä, että se ei pysy yötä hengissä, ellei ole latauksessa.Niinpä kello oli jo 5;40 ennenkuin aloin katsomaan kelloa ja sitten kiireesti ylös. Hoitelin toki lähtöhommat nopeasti, mutta siltikin kello oli lähempänä seitsemää, ennen kuin pääsin matkaan. Sitten vielä ajoin pätkän matkaa kuitenkin väärään suuntaan. Onneksi katsoin puhelimeni karttaa ja huomasin asian.

Kun laskeuduin kaupunkiin 400 - 500 m, olisin toivonut, että lähtö tapahtuisi jonkin matalan laakson kautta. Turha toivo. Nousua oli heti alkuun 600 m. Lisäksi jostaikin syystä kaikkein kurjimmat tiet tosiaan on siinä kaupungista löhdettäessä, jyrkkää, huonossa kunnossa ja ilman reunakaistoja.  Kun asutus oli takana, reunakaistat ilmaantuivat kuin taiottuna ja tien laatu parani. Jossain puolen välin jälkeen asfaltin laatu jälleen heikkeni ja sai lasketella mäet jarrutellen tien epätasaisuuden takia.

Päivä oli aamusta melkein kylmä mutta lämpeni iltaa kohden. Sateelta tänään vältyin kokonaan.  Maisemat olivat havupuuvaltaisia, väliin sattui pari alavampaa laaksoa. Ilmeisesti täällä on kuivempaa, koska puusto oli niin totaalisen erilaista. Väliin olisi voinut vaikka kuvitella olenvansa jossakin Kanadassa tai..... Mutta matka taittui hiljalleen, liikenne oli rauhallista kun kaupunki oli jäänyt taakse. Pari kertaa sain ajaa ojaan tukkirekan tieltä, heikompi väistäköön. Matkaa oli Gmapin mukaan 101 km ja nousuja tällekkin päivälle kertyi, 1570m. Majapaikka tie puolesta, Hotel La Casona, alle 400 lempiraa, eli hieman yli 10 Euroa. Ruoka oli hyvää, söin ensiksi katkarapukeiton, ison lautasellisen ja sitten kanan rintafilettä. Vähän nikottelivat kahta annostani, mutta huomasivat varmaan, että mitään en jättänyt. Tyytyväisenä, turvallisessa majapaikassa, nukun ja katson, löydänkö itseni huomenna toisesta maasta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista seurata ainutlaatuista seikkailuasi maailmalla!Kirjoitat sujuvaa tekstiä,mutta yksi pieni muotoseikka säräyttää hieman kielikorvaani.Esim.:"Aloin katsomaan kelloa".Ennenvanhaa ehdoton kielioppisääntö sanoi, että alkaa sanaa seuraava verbi pitää olla perusmuodossa, siis aloin katsoa kelloa.Ruveta ja ryhtyä sanojen kanssa käytetään pitempää -maan -mään muotoa eli rupesin katsomaan kelloa.Nykyisin sääntö ei ole ehdoton, mutta kuulostaa ja näyttää paremmalta, jos vanhaa sääntöä noudattaa. Projektiasi ajatellen tämä kielioppijuttu on tietenkin sen hyttysen paskan kokoinen asia.Toivotaan, että Luoja suo sinun saavutta tavoitteesi terveenä!

Ahti Auno kirjoitti...

Kiitos opastuksesta. Olenkin tässä matkan aikana saanut teiltä lukijoilta jo monta hyödyllistä vihjettä. Tuntuu todella, että on laajat apujoukot siellä "jossakin". Koitan ottaa vihjeestä vaarin ja kun sen sanoit, niin sen kyllä sitten muistin. Minun ongelmani on, että väännän näitä tekstejä useimmiten väsyneenä ja kiireessä. Mutta sehän on taas sitä selittelyä ja sen minä kyllä osaan.