28.12.2013 Maranche, Guatemala

Mexicossa oli paljon hevosia, täällä Guatemalassa enemmän jos mahdollista. Tämä nuorimies pysähtyi pyynnöstäni kuvattavaksi.

En tosiasiassa tiedä ihan tarkkaa paikkaa, mutta olen aika lähellä El Rematea. Paikka on Logo de Petèn Itza:n päässä, lähellä Tikali:iin johtavan tien risteystä. Hotellin nimi on Villas Magen. Kun saavuin Guatemalan puolelle, etsiskelin karttaa puolisen tuntia ja luovuin sitten. Minulla on heikkotasoisia karttoja tuossa eilen ostamassani Lonly Planetin Central Amerika-kirjassa ja koitan pärjätä niillä, ellen karttaa löydä.
Heräsin aamulla 5:15 ja olin liikkeellä melkein heti aamun valjettua. En etukäteen tiennyt, miten hidasta rajan ylitys olisi, niin koitin ottaa varman päälle. Rajalle oli matkaa reilut 10 kilometriä. Huolehdin etukäteen rahanvaihdosta, turhaan. Vaikka pysähdyin aika kauas kaivamaan repusta passia, niin  joku "virallinen " rahanvaihtaja kiirehti jo luokseni. En muistanut katsoa kurssia, niinpä oli tyydyttävä siihen mitä sain. Sain yhdellä Belizen dollarilla 3,3 paikallista rahaa,  Guetzal;ia. Minusta tuntuu, että kurssi oli aika huono.
Rajamuodollisuuksiin Belizen puolella oli jonoa. Ensin yhteen jonoon, missä piti  näyttää passi ja maksaa 37,5 Belizen dollaria.  Sitten toiseen jonoon ja sillä passiin lyötiin  leima. Guatemalan puolella selvisin yhdellä jonolla ja sain leimaan merkinnän 90 päivän oleskeluluvasta näiden muutaman maan alueella. Oleskelulupa on siis sama  täällä ja Hondurasissa ja oli siinä vielä joku muukin maa jos oikein  käsitin. Minun kyllä pitäisi olla kuukauden päästä Panaman paikkeilla ellen aivan hyydy.
Hain siis karttaa ja söin jotakin ja lähdin sitten matkaan. Uuden ja oudon pelko hellitti vähitellen kun pääsin rauhallisemmalle tielle. On se ihme, että vaikka kuinka monen rajan yli menee, niin joka kerta uuteen maahan tullessa pitää kuitenkin jännittää tai sanotaan suoraan tässä tapauksessa, että pelätä. Tällä kertaa asiaan taas tietenkin on vaikuttanut "ennakkomainonta". Tämä päivä ainakin oli rauhallinen. Ystävällisiä ihmisiä, tervehdyksiä kuului usein ja tunnistipa muutama Suomen lipunkin. Varsinkin lasten suusta kuului usei huuto "Gringo". Asutuksessa ei mielestäni kovin suuria eroja ollut aikaisempaan. Jotenkin tie oli jopa viihtyisämpi kuin Belizen puolella. Liikenne aika rauhallista, lukuisia pikkubusseja tosin ajeli suuntaan jos toiseen kuljettaen ihmisiä ilmeisesti Tikal:iin.
Tie oli tänään paljon raskaampi kuin pitkiin aikoihin. Osa mäistä oli jyrkkiä. Minulla oli pitkästä aikaa sykemittari ja ajelin jyrkimpiä ylös yli 160 sykkeellä. Ajattelin, että voimat ovat kadonneet, mutta ehkä se on myös siitä kiinni, että en ole lihaksia näin joutunut pitkään aikaan kuormittamaan. Ajoittain sataa tihuutti, päivä oli kaikenkaikkiaan melkein koko ajan pilvinen. Pari tietyöpätkää ja yksi rengasrikko hidastivat myös tahtia, niin että päivän kokonaissaldoksi jäi vaivaiset 83 km. Tämä majapaikka tuli hieman aikaisin vastaan, mutta ajatteli hyödyntää ylimääräisen ajan pyykinpesulla. Muuten hyvä hotelli, turhankin hyvä. mutta netti puuttuu. Saa nähdä, milloin saan päivituksen blogiini.

Mutta uusi maa ja hengissä olen, kiitos siitä!