tiistai 8. lokakuuta 2013

8.10.2013 Indio

Tuulimyllymetsää autiomaan "portilla"


Päivä oli vähän kaksijakoinen.  Heräsin aamulla ennen kuutta päästäkseni ajoissa liikkeelle. Alkumatka sujui vielä kaupunkimaisessa ympäristössä, asutuksen hiljalleen vähetessä. Olin majoittunut noin 100 m:n korkeuteen meren pinnasta ja nyt laakso nousi hiljalleen. Olinkin katsonut, että laaksosta poistutaan jonkin solan kautta ja odotinkin jonkinasteista nousua. Sitä tuli lopulta enemmän kuin olin arvellut, tie kävi yli 700 m:ssä.  Ajelin Freeway 10:n suuntaisesti sivuteitä. Jossakin vaiheessa aamupäivällä yksi pyöräilijä pysähtyi juttelemaan ja kun kerroin hänelle tavoitteestani päästä Twentynine Palms:iin, hän sanoi, että sinne menevä tie on erittäin hankala ja vaarallinen ja suositteli toista reittiä. Hän myös kertoi, että jos Freeway:n vieressä ei kulje pienempää tietä, niin silloin pyöräilijät saavat mennä freeway:lle.   Jonkin matkaa pääsin kierrellen kahta puolta Freewayta, mutta Banning:issa tuli toppi. Navigaattori löysi reitin tien vasemmalta puolen. Lähdin sinne, mutta vastaan tuli vartioitu portti ja tiukka täti joka sanoi, että portin takana on suljettu yhteisö eikä sinne ole mitään asiaa. Sanoi, että kun palaan takaisin, niin vastakkaisella puolen rautatien vieressä on pieni tie, jota voi ehkä mennä.  Palasin ja koitin ensin pitkää liittymää freewaylle,  törmäsin siellä pyöräilijäkieltokyltiin ja sitten  vastakkaiselle puolelle päätietä ja päädyin jonkin matkaa ajettuani umpikujaan. Konsultoinkin paikallisten kanssa ja lopulta suuntasin sille freewaylle.  Siellä sitten piisasikin vauhtia.  Loiva alamäki ja  solassa puhalsi navakka tuuli selän takaa, että laskettelin 50 km:n vauhtia ehkä 15 km.  Sitten se lysti loppui ja pääsin kääntymään  haghway:lle.
Palm Springs:issä oli nimensä mukaisesti palmuja. Siistiä ja hyvinhoidettua aluetta pitkän matkaa.

Maasto oli muuttunut autiomaaksi. Ilmeisesti solan tuulen takia seudulla oli arvioni mukaan ainakin 1000 tuulivoimalaitosta.  Maasto oli hyvin karua, kuivaa  ja lapsuuteni sankarin Tex Willerin kirjoista tutut tuulen ajamat irtopuskat joko olivat vielä kiinni maassa tai sitten pyörivät tuulen mukana. Mietin myös, että mitenköhän se Willer ja Kit Carsson selvisivät tällaisissa autiomaissa pienellä vesileilillä, kun minua huoletti nytkin veden riittävyys.
Sitten yhtä äkkiä autiomaa vaihtui vihreisiin palmuihin Palm Springs:issä. Ilmeisesti kaikki vihreä on keinokastelun tulosta ja se asutus/ kaupunkiketju joka sitten seurasi on rakennettu kokonaan hedelmättömään autiomaahan.  En tiedä, mistä se vesi tulee, kun kaikki näkemäni joet ovat olleet rutikuivia.  Olen muistaakseni nähnyt joskus dokumentin Las Vegasin vesijärjestelyistä ja kaukaa se sinne toimitetaan.  Loppupäivä olikin suhteellisen leppoisaa ajoa, vaikka viimeinen 10-15 km oli aika hankalaa kolmikaistaista (minun ajosuuntaani) tietä ilman reunakaistaa. Jouduin siis ajamaan ajoradalla ja se ei ole koskaan kovin miellyttävää.
Aurinko porottaa siihen malliin, että varmistin tulevia päiviä ostamalla 50-kertoimisen aurinkorasvan ja varalle huulirasvan jos tuo minun enkelini antama lasten huulirasva pääsee loppumaan.  Aloeverahuulirasvat ovat jo loppuneet.  Tämän blogipäivityksen jälkeen täytyy taas tutkia huomista reittiä vaikka aika paljon näkyy jäävä sen varaan, mitä vastaan tulee. Päivä oli kuitenkin aika mukava, oli muutakin katseltavaa kuin kaupunkimaisemat välillä.  Ehkä tulee aika, jolloin olen saanut autiomaasta tarpeekseni, mutta tänään en sitä murehdi.


Ei kommentteja: