tiistai 3. syyskuuta 2013

3.9.2013 Boston Bar

Kuva aamupäivän matkalta. Loppumatkasta kanjoni oli paokoin vielä paljon jyrkempi.


124 km tänne Boston Bar:in liepeille. En minä malttanut jäädä flunssaa potemaan.  Minulle lepopäivät ovat olleet aina vaikeita ja ei ole helppoa sairastaminenkaan. Olo alkoi kyllä iltapäivällä helpottaa. Mutta kyllä se menossa tuntuu, on aika nihkeää.
Tie on kulkenut koko matkan jokilaaksossa. Alkuun hyvin kuivassa maisemassa ja loppumatkasta jyrkkäseinäisessä kanjonissa. Joen kahta puolen on maantien lisäksi kulkenut rautatie, joilla molemmilla radoilla on koko päivän lappanut uskomattoman pitkiä junia, joissa on ollut alkupäässä 2-3 veturia, yksi jossakin välissä ja vielä yksi lopussa.  Tie on periaatteessa laskenut, mutta olosuhteista johtuen on välillä noustu kanjonin seinää ylöspäin ja vuoroin tultu alaspäin. Niinpä sitä nousua se kilometri ainakin taas kertyi.  Kahvipaikkoja on alkanut olla tiheämpään ja sainpa ostetuksi jo hedelmiäkin tien varresta. 
Minulla on ajatus, että huomenna koitan katsoa itselleni sellaisen majapaikan, jossa lepään taas yhden päivän. Huominen olisi kuudes ajopäivä ja kyllä se saa riittää.  Päässen jo aika lähelle Kanadan ja USA:n rajaa ja ajattelin viettää vielä yhden lepopäivän Kanadan puolella.
Heitin eilisessä blogissa liikuntahaasteen, lähinnä tietenkin sellaisille ihmisille, joilla se liikunta on syystä tai toisesta jäänyt hoitamatta. Muutama ihminen on haasteen ottanut vastaan, tosi mukavaa.  Voin tässä syksyn mittaan kertoa ajatuksiani liikunnasta. En ole mikään ammattilainen, mutta voinhan kertoa omia kokemuksiani. Minulla on nimittäin sellainen kokemus, miten rapakuntoisesta eläjästä tulee ihan hyväkuntoinen eläjä.  Syötteellä on mökkini vieressä kulkeva 17 km pitkä latu. Sanon sitä mökkiladuksi. Kun 2003 helmikuussa lähdin sitä kiertämän, palasin puolen kilometrin jälkeen takaisin voimat lopussa. Tuolloin päätin jättää tupakin, joka sitten jäikin viikon päästä. Sitten aloin sitä lenkkiä kesyttämään. Hiihdin joka päivä, joka kerta vähän pidemmälle ja viimein eväiden kanssa kiersin koko ladun.  Siihen meni varmaan lähes kuukausi, ennen kuin tämä urotyö tapahtui.   Mutta kun kunnon lähtötaso on heikko, ovat palkinnotkin aluksi suuria. Ts. liikkuminen alkaa vaikuttamaan nopeasti kaikkeen olemiseen positiivisesti. Nyt minä kuitenkin liikun sänkyyn, jaksan aamulla taas kuudelta aloittaa seuraavan päivän työni.



Ei kommentteja: