21.9.2013 Rio Dell, California

Eilisen päivän alkumatkan "pieniä" puita.

Edellinen juttuni päättyi vesisateeseen ja tämä alkaa. Yön nimittäin satoi vettä ja aamulla kellon herättäessä kuudelta sade jatkui, niinpä nukuin vielä puoli tuntia. Sade taukosi hetkeksi mutta alkoi uudelleen kunhan pääsin liikkeelle. Päivä kuitenkin selkeni puoleen päivään mennessä ja pääsin vähitellen kuivempiin olosuhteisiin. Vaatteet eivät olleet ehtineet edellisen yön aikana kuivua kosteassa majapaikassani, jossa ei ollut mitään lämmitystä.  Olin ajanut ulos mieluisalta pyöräreittikartalta. Kun ohitin Eurekaa, päätin koittaa onneani ja laitoin navigaattoriin lähimmän urheiluliikkeen.  Kuinka ollakaan, sain sieltä pyöräreittikartan San Franciscoon asti.  Minulle kyllä kävi kohta Eurekan jälkeen pieni kömmähdys. Olin niin keskittynyt Espanjan kuunteluun, että ajoin siinä kohtaa päätien sivussa kulkevaa pyöräreittiä yhden risteyksen ohi ja jouduin pienelle maaseututielle, joka sitten jossakin vaiheessa kiipesi seudun korkeimman ja jyrkimmän kukkulan yli. Ajattelin kyllä jälkeenpäin koetuksesta selvittyäni, että hyvä juttu. Poljin seisaaltaan  tovin aikaa (noin 200 m nousua) pulssi 158-159. Kun kyseessä on neljäs lepopäivän jälkeinen päivä, ja minulla oli aikaisemmin vaikeuksia nostaa pulssia, pidin tätä ihan hyvänä asiana. Tämä on jo toinen ajojakso, jolloin otan hieman kevyemmin ja se taitaa vähitellen toimia. Tänäänkin sitten lopen ajoin vain 111 km ja pysähdyin suhteellisen aikaisin.

John Mello:n matka päättyi tähän!

Kiinnitän aika paljon huomiota syömiseeni.  Huomaan sen heti, jos energia alkaa olla vähissä ja verensokeri alhaalla. Nyt kun ollaan asutuilla seuduilla, voin myös paremmin vaikuttaa siihen, mitä syön.  Koitan nyt noudattaa nyt valmentajani ohjeita, pieniä aterioita ja usein.  Lisäksi pyrin painottamaan ravintopuolta proteiinipitoiseksi.  Senkin huomaan, että jos näin ei ole, niin veto loppuu. Tänään ajattelin, että totta kai se olisi tärkeää aina kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Se ei vain silloin, kun rasitus ei ole näin kova, tunnu välittömästi niin kouriintuntuvasti, mutta varmasti sillä on merkityksensä. Tosiasiassa olen kyllä viime vuosina pyrkinyt syömään terveellisesti.  Miten se valmentaja sanoikaan; ravinto, lepo, liikunta ja sitten vielä lihashuolto. Minulla on tuo ravinto ja liikunta ollut aika hyvällä mallilla, lihashuoltoa olen aikaisemmin hoitanut hyvinkin tunnollisesti, viime aikoina on meinannut välillä lipsua, olen kyllä pyrkinyt  korjaamaan tapani. Tuo lepoasia se on minulle ollut vaikea. Kas kun olen ”levoton” sielu, eikö se ole silloin selvä, että lepo on vaikea? Mutta senkin merkityksen tajuan. Olenhan sen niin monesti kokenut millainen vaikutus yhden päivän lepotauolla on olotilaan ja tuntemuksiin. 

Eurekan seudulla oli maailmalla monesti näkemiä hiekkariutan erottamia laguuneja.

Eilen ajellessani niiden punapuumetsikköjen lävitse, kamerani kastui ja lakkasi jopa toimimasta jossakin vaiheessa.  Jonkun kuvan kuitenkin ehdin ottaa alkumatkasta.  Tänä aamuna oli ”kolleegan” muistomerkki tiepuolessa. päivämäärämerkinnät , jotka näkynevät vähän huonosti huuruisen kamerani kuvassa ovat 1955 – 2013. Eli hän on menehtynyt tänä vuonna.  Joskus mietin,  kun jollakin autoilijalla on kiire ja hän aiheuttaa vaaratilanteen, että jos minut rutataan hengiltä, niin minähän en sen jälkeen enää kärsi. Mutta se autoilija joutuu elämään tekonsa kanssa.  Se on kummallinen ajatus, että jos on peltiä ympärillä enemmän, niin on myös jotenkin suurempi oikeus tiehen ja jopa oikeus aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita jotta nopeus ei vain putoaisi hetkeksikään.  Olen kiitollinen, että itse en ole liikenteessä aiheuttanut kenenkään hengenmenoa ja toivon totisesti, että tilanne sellaisena säilyy.