31.8.2013 Williams Lake

Kanadassa holistien hoitoklinikka on keskellä kaupunkia eikä niin huomaamaton! Mitähän holisteja tässä hoidetaan?

123 km:n matkapäivä. Hyvä tie, hyvä ilma ja hyvä mieli. Tie kulki alkumatkan jokilaaksossa ja ajattelinkin, että eikö tänään tule nousuja juuri ollenkaan. Tuli se kilometri kuitenkin lähes täyteen, ennen kuin tänne perille pääsin.  Tosiaan, eilisen sadepäivän jälkeen kaunis, lämmin aurinkoinen ilma tuntui tosi mukavalta. Lämpöä oli vielä äsken klo 20. jälkeen, kun kävin jotakin roskaruokaa syömässä, vielä 20 paikkeilla.  Se eilinen kalifornialainen kehuikin, että minua odottaa hyvät ilmat, jahka pääsen rannikolle. Toivottavasti hän on oikeassa.

Maisema on muuttunut pikkuhiljaa siten, että kasvisto on muuttunut rehevämmäksi, puut isommiksi ja maanviljely on  yleistynyt. Se on kiva, että olipa millainen tahansa pikkutila, sillä on komea kyltti, jossa lukee ranhi se ja se.  Niitä peuroja olen nähnyt yhden elävän, kaksi auton yliajamaa ja tänään näin yhden ranhin isäntä vetävän sellaista perässään mönkijällä. eli kolme kuollutta ja yksi elävä.  Karhujen suhteen tilanne on toinen. Iltapäivällä yhtä-äkkiä juoksi oikealta tielle mustakarhu, huomasi puolessa välissä minut, kääntyi 180 astetta ja palasi samaan suuntaan kevyttä hölkkää mistä oli tullut. Kaikki oli niin nopeasti ohi, että en siinä millään ehtinyt kameraa kaivamaan.  Se oli kyllä aika lähellä minua,  ehkä siinä 10 – 15 metriä.  Huomasin jälkikäteen, että iho oli kananlihalla, joten kyllä sieltä se alkukantainen pelkoreaktio nousee halusitpa tai et.  Karhutilasto on siis 6 nähtyä karhua. Ei hullummin, kas kun en ole aikaisemmin eläissäni nähnyt karhua luonnossa.

Kun on lähestytty hieman asutumpia seutuja, on tien varressa ihmisten toimintaakin enemmän. Niinpä tänään sain peräti kaksi kertaa kahvia matkani varrella. Ruoka sentään ei tullut, mutta minulla oli kyllä aika hyvät eväät.  Kyllä minusta on mukava pysähtyä kahville tai mielellään syömään oikea ruokaa, jos sellainen mahdollisuus on. Toistaiseksi sen oikean ruuan suhteen on ollut kyllä ongelmia.  En ymmärrä, miten nämä ihmiset pysyvät hengissä ranskanperunoilla ja hampurilaisilla. Aamupalaanikin tässä mietin, kaksi kananmunaa ja pekonia ja valkoista leipää, marmeladia päälle. Sen kun syö seitsemänä päivänä viikossa, niin kyllä siinä proteiinia hieman tulee, mutta taitaa tulla kananmunakiintiökin ylitettyä.  No, tehdään, mitä voidaan. Haaveilen niitä Eteläeuroopan teitä, joilla oli tuon tuostakin kauppiaita kauppaamassa kaikenlaisia hedelmiä. Mutta katsotaan, mitä matka tuo tullessaan.