sunnuntai 22. tammikuuta 2017

”TAISTELU JÄRJEN VALOSTA”



Otsokko on aika raflaava mutta ei ehkä kuitenkaan niin kaukaa haettu. Tämä ajatus tuli mieleeni eilen ajellessani reilun 50 km:n lenkkiä Haapavedellä. Olen vajaan 2 kuukauden aikana opiskellut ajellessani noin 80 tuntia saksaa ja olen huonosta kielipäästäni huolimatta päässyt jo hyvään alkuun. Tätä ennen oleen jo useita vuosia opiskellut ajelessani Espanjaa.

Isäni denemtoitui ennen kuolemaansa.Hän saavutti kyllä 86 vuoden iän, mutta viimeiset vuodet eli dementiansa takia palvelutalossa tunnistamatta edes omia lapsiaan. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut kaikesta terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä. Katselin vastikään parikin dokumenttia dementiasta, sen kehittymisestä ja hoidosta. Ensimmäiset merkit dementiasta alkavat jopa 25 vutta ennen kuin ulkoisia merkkejä aivotoiminnan rappeutumisesta aletaan havaita. Tuoreen dokumentin mukaan liikunta on toistaiseksi paras yleisesti käytettävissä oleva lääke taudin etenemisen hidastamiseksi ja tutkimusten mukaan jopa oireiden vähentämiseksi. Laajan japanilaisen tutkimuksen mukaan aktiivisen liikunnan aloittaneiden dementiaan sairastuneiden oireet helpottivat vuoden aktiivisen liikunnan aloittamisen jälkeen. Samoin aivojen kuormittaminen liikunnan aikana teki aivotoiminnalle hyvää!
Levähdyspaikka Matkanivalla

Ole jo muutaman vuoden harastanut kielten opiskelua pyöräillessäni. Tietämättäni olen ottanut käyttöön tutkitusti tehokkaan menetelmän opiskella ja harrastaa ennaltaehkäisevää toimintaa aivojen rappeutumisesta ajatellen. Liikunnan aikeinen aineenvaihdunnan ja verenkierron elpyminen edesauttaa aivosolujen uusiutumista. Toisaalta sillä liikunnalla on myös muunlaisia aivojen toimintaan myönteisiä vaikutuksia. Aerobinen liikunta parantaa todella voimakkaasti veren rasvojen koostumuusta. Siis kolesterolia. Esimerkiski verrattuna joihinkin levitteisiin tai punariisiin tai kauraan, vaikutukset minun käsitykseni mukaan ovat reippaasti suuremmat. Uskoisin, että veren hyvät rasvapitoisuudet ovat omiaan pitämään aivojen verisuonet auki ja siten verenkierron keskushermostossa hyvänä.

Tulee mieleen vielä yksi merkittävä tekijä mikä liikunnasta on aivotoiminnan eduksi. Liikunnan on todettu olevan erittäin hyvä ”lääke” masennukseen. Masennus tutkitusti tuhoaa aivosoluja ja on keskushermostolle vahingollista. Itse ajattelen, että masennus voi olla jopa seurausta vähäisestä tai olemattomasta liikunnasta. Pidän liikuntaa ihmisen elimistön kannalta välttämättömänä. Luusto, lihaksisto, ruoansulatusjärjestelmämme, imunesteiden kierto ym tarvitsee oikein toimiakseen liikuntaa. Mutta on ainakin oman kokemukseni mukaan niin, että mielikin tarvitsee sitä ja sen puute aiheuttaa keskushermoston toiminnan häiriöitä, masennusta ja ahdistusta. Myös oma kokemukseni on, että henkinen olotilani paranee liikinnan yhteydessä, varsinkin pitkäkestoisen liikinnan yhteydessä. Mantelitumake säilyy surkastumatta!


Summa summarium, minulle liikunta on fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi taistelua järjen valon säilymistä. Mieluista taistelua!!!!

maanantai 9. tammikuuta 2017

”OLE ITSELLESI ARMOLLINEN”



Olen tullut siihen tulokseen, että me ihmiset ”myymme” toimintamme perustelut ensiksi itsellemme ja sitten muille ihmisille. Otsikon lauseen olen kuullut lukuisia kertoja mm. puhuttaessa ruokavaliosta ja liikunnasta. Tämä kauniilta ja ymmärtäväiseltä kuulostava lausahdus tuntuu käyvän perusteluna epäterveelliseen ruoavaloon ja liikunnan välttelyyn. Itselleen voi olla esimerkiksi liikunnan suhteen ”armollinen” kun väsyttää, kun on käynyt töissä, kun on ollut henkistä stressiä, kun on huono ilma tai pimeä tai liian aikaista tai liian myöhää tai..... Melkein mille asialle tahansa kyllä löytyy jokin perustelu jos sitä oikein tahtoo hakea. En poikkea tässä mielessä muista ihmisistä, minäkin perustelen oman elämäntapani.
Kun piti joku kuva lisätä, laitoinpa hieman historian havinaa. Kuva on 15.5.2012 Kerch:in
 satamaan saapumisesta. Tulin tuolloin junaa kuljettavalla laivalla pyöräreissullani Georgiasta Krimin
niemimaalle. En tiedä, onko tuo tällä hetkellä mahdollista?

Jos siis tahtoo ottaa oppia muiden perusteluista, niin mistä tietää, mitä kannattaa seurata?
Ensiksikkin erottaisin kokemuksen ja mielipiteet. Tämä saattaa olla monesti vaikeaa, koska niitä sekoitetaan samaan juttuun. Siis kokemusta ja mielipiteittä sekaisin. Mutta jos asian tiedostaa, niin niiden erottaminen onnistuu jo hieman paremmin. ”Kyllä minä olen sitä mieltä, että pitkän työviikon jälkeen on pakko rentoutua ja istua hieman baarissa, jaksaa sitten seuraavalla viikolla paremmin”. Siinä mielipide, joka ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Tutkimusten mukaan viikonloppuryyppääminen lisää stressihormooneja ja maanantaina kunto on heikompi kuin perjantaina ennen ”rentoutumista”.

Minulla on sellainen kokemus, että kun aloin liikkumaan, verenpaineeni laski, samoin kolestrolitaso. Minulla on sellainen kokemus, että elämäni muuttui kaikilta osin paremmaksi jätettyäni alkoholinkäytön. Minulla on sellainen kokemus, että hengittämiseni muuttui kolmessa kuukaudessa todella paljon helpommaksi lopetettuani tupakoinnin......

Kokemustenkaan suhteen ei kannata olla liian sinisilmäinen. Voimme yksilöinä tulkita omia kokemuksia monella tavalla. Itse asiassa samaa kokemusta eri aikoina eri tavalla. Siksi varmin kokemus onkin useamman ihmisen samankaltainen kokemus. Mielestäni se on varminta tietoa mitä ihminen voi saada.

Ole itsellesi armollinen” on mielestäni useimmiten tekosyy täysin päinvastaiseen, armottomuuteen. Vähäisestä liikunnasta johtuvat fyysiset ja henkiset ongelmat, liikalihavuus, sokeritauti, masennus, sydän- ja verisuonisairaudet.... Kyllä se mielstäni on armottomuutta, itsensä heitteille jättöä. Väärä ruokavalio ja epäterveet elintavat kuuluu samaan ryhmään. ”Ole itsellesi armollinen” on henkisen laiskuuden ”laillistamista”. Ajattelen, että me ihmiset olemme luonnostaan laiskoja ja taistelu sitä vastaan on henkisen itsekurin harjoittelua joka ainakin minun kohdalla taitaa jatkua lopun elämääni.

Kun liikkumisesta on puhe, mielipiteeni on vankka. (Huomaa, mielipide-sana. No, kyllä minulla on tästä myös kokemuksia, mutta jätän ne nyt toiseen kertaan. ) Todellista armollisuutta on ehdoton säännöllisyys. Tai melkein ehdoton säännöllisyys. Liikunnan suhteen annan itselleni armoa siten, että minulla on kahden viikon liukumavara. Ts. jos tällä viikolla en syystä tai toisesta saa tavoitetta täyteen, korjaan asian ensi viikolla. Toki on sitten olemassa aivan oikeitakin syitä, mutta niitä on aika harvoin jos priorisointi on oikea. Itselleen tärkeitä asioita kyllä kerkiää tekemään. On myös niin, että lähellämme olevat ihmiset huomaavat mitkä asiat ovat meille tärkeitä ja useimmiten ottavat sen huomioon.





keskiviikko 9. marraskuuta 2016

ELÄMÄNTAPAMUUTOS

Elämä on!

Pohdin tässä Elämäntapamuutos-sanan merkitystä. Olen aikaisemmassa blogissani kertonut okemuksia Limingassa vetämästäni ryhmästä. Tämä kirjoitus on tarkoitettu niitä henkilöitä varten, jotka pohtivat osallistumista Oulaisten 2- ryhmään. Ryhmä aloittaa 25. 8 .2017 klo 18:00-19:00 kuntosali Femoriksen kokoustiloissa, mikäli osallstujia ilmaantuu tarpeeksi. Ryhmä on maksuton, kuntosalipalveluista kukin maksaa sen mitä sali veloittaa. (ellei pääse iilmaiseen saliin). 
Mitä tällä elämäntapamuutoksella tarkoitetaan, ennen kaikkea tässä tapauksessa?
  • Elintapojen
  • Toiminnan
  • Asenteen
  • Ajattelun
pysyväisluontoista muutosta. Miksi pysyvää? Sitä mikä toistuu vain kerran tai muutaman kerran ei vielä voi sanoa elämäntavaksi. Useimmiten ongelmamme hyvien asioiden suhteen on, että päätämme jotain, aloitammekin, mutta homma loppuu kesken. Useimpien ihmisten kohdalla näin on käynyt ainakin jonkin asian suhteen.
Tavat syntyvät käsittääkseni aina samalla tavalla; TOISTAMALLA
Luin juuri ostaakin, että uuden tavan opettelu vaatii 60 toistoa. Tämän ryhmän aikana meillä on mahdollisuus uusien tapojen opetteluun!
Tämän ryhmän keskeinen tavoite on, että pääsisimme yhdessä sen kriittisen pisteen yli, jolla hyvästä toiminnasta syntyy tapa. Uskon, että mihin ihmisellä on mahdollisuus, siihen on olemassa myöskin voimavarat ihmisen itsensä sisällä. Minun tehtäväni on vain kannustaa niiden löytämiseen ja käyttämiseen. Jos ihmisellä ei itsellä ole jostakin asiasta kokemusta, silloin voi lainata muiden kokemusta ja käyttää sitä niin kauan, että oma kokemus syntyy. Annan oman kokemukseni kaikissa niissä asioissa kurssilaisten käyttöön, joissa minulla sitä on.
Mihin sitten keskitymme kevään aikana?
Kuten alussa oli puhetta, elämäntapoja voi muuttaa melkein minkä tahansa asian suhteen. Minun on kuitenkin pakko hieman rajata asioita, että voin vetää ryhmää. Vedin kaksi vuotta sitten Limingan seurakunnan vastaavaa ryhmää mielestäni erittäin positiivisin tuloksin. Joku ryhmäläinen on luvannut tulla kertomaan kokemuksistaan ryhmän aloitustilaisuuteen. (Edellyttäen, että ryhmään ilmoittautuu tarpeeksi ihmisiä ja se nousee pystyyn).
Mitä siis haluaisit elämässäsi muuttaa? Fyysinen kunto kehno tai yleinen alakulo ja haluttomuus? Liikaa ruokaa, alkoholia tai tupakkaa? Ylipaino …?
Heikko kunto ei ole este ryhmään tulolle, kunhan edes kohtuullinen kyky liikkua on jäljellä. Ryhmässä ei kilpailla ketään vastaan ja jokaisella on oma vetäjän kanssa sovittu tavoite.
Elämäntavoillamme on erittäin suuri vaikutus elämisen laatuun, elämämme pituuteen ja toimintakykyymme.
Turun yliopiston tutkijat ovat olleet mukana laajassa kansainvälisessä tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin elintapojen merkitystä terveiden ikävuosien määrälle ikääntyessä. Tutkijat havaitsivat, että ihmiset, joilla oli terveet elintavat, elivät 6‒8 vuotta pidempään terveenä ja ilman kroonisia sairauksia 50‒75 ikävuoden välillä kuin henkilöt, joilla oli kaksi tai useampi epäterve elintapa”.
Ravinto, lepo ja liikunta; kolme keskeistä hyvinvoinnintekijää, joihin voimme useimmiten halutessamme vaikuttaa. Meidän monen kohdalla jokin tai monikin asia on jossakin elämän vaiheessa mennyt pieleen. Saattaa tulla jopa sellainen ajatus, että mahdollisuudet asioiden korjaamiseksi ovat ohi? Näin ei kuitenkaan ole. Lähes aina voidaan parantaa tilannetta terveytemme ja hyvinvointimme suhteen.
Ihmisten lähtökohdat ovat erilaisia ja ihmiset ovat erilaisia. Siispä tavoitteet ja menetelmätkin ovat erilaisia. TV:n ohjelmistossa on paljon erilaisia ”kuureja” joissa pyritään maksimaaliseen muutokseen toisiaan vastaan kilpaillen lyhyessä ajassa. Tämän ryhmän ajatuksena on toisenlainen lähestymistapa. Tavoitteena on edetä pehmeästi ja varovaisesti, kullekin sopivaa tahtia pitäen ja löytää uusi elämisen malli. Sellainen malli, joka pitää sisällään kaikki. Tahto ohjaa toimintaa ja keho kyllä toimii, kun sen tahtoo toimivan. Siksi uuden elämisen mallin opettelu onkin ensisijaisesti henkinen ongelma. Miten löytää pysyvä tahtotila jatkuvasti oikeiden ja oikeansuuntaisten valintojen tekemiseen. Ei riitä, että uudenvuodenyönä päättää aloittaa kuntokuurin. Pitää tehdä joka päivä päätös siitä, että tänään toimin itseäni rakastavasti ja itsestäni huolta pitäen. Tämä edellyttää kuria, henkisen ja hengellisen laiskuuden voittamista ja jossain määrin ajoittain epämukavuudenkin sietoa. Toisaalta, jos lähtötilanne on heikko, palkinnotkin seuraavat nopeasti, mikä on omiaan lisäämään motivaatiota.
Olen lähes ehdottoman varma, että ryhmään osallistuvat ja sen ohjeita noudattavat kokevat positiivisen muutoksen elämässään ryhmän  aikana. (Tavoitteena on tietenkin, että tuo kokemus jatkuu ja vahvistuu myös ryhmän jälkeen.)
Ryhmän vetäjänä olen amatööri, mutta liikkumisen suhteen olen hyvin kokenut. Oma elämäntapamuutokseni on hyvä esimerkki muuttuneiden elintapojen vaikutuksesta kehoon, mieleen ja suorituskykyyn.
Ryhmän toimintaan kuuluu kerran viikossa yhteiskokoontuminen jonka ohjelma vaihtelee kevään mittaan. Aiheina mm.
-Motivointi eli henkinen valmennus joka on toisaalta

 osa koko ryhmän kokoontumisia.
-Henkilökohtaisen liikunta- ja ravinto-ohjelman 

luonti ja sen päivitys.
-Lihaskunto harjoittelun merkitys
-Aerobisen liikunnan merkitys
-Ravinto
-Venyttely
-Sykemittarin hyödyntäminen liikunnassa.
-Tupakointi, alkoholi
-Pukeutuminen
-Lepo
-Elämäntapakysymykset..
Liikuntaan kuuluu sekä kuntosaliliikuntaa että aerobista liikuntaa siten, että noin 1/3 osa on kuntosaliliikuntaa ja 2/3 osaa aerobista. Kummankin liikunnan osalta jokaiselle jäsenelle laaditaan henkilökohtainen ohjelma ja henkilökohtaiset tavoitteet. Ts. Ryhmään osallistuminen edellyttäisi sitoutumista keskimäärin 6 tunnin viikottaiseen liikuntaan kunhan totuttelujakso on ohi. 
Ryhmän  aikana saadaan myös ravintovalmennusta ja muuta elämäntapamuutosta tukevaa opastusta.
Koko jakson aikana ryhmän vetäjä toimii tukihenkilönä, jolta voi kysyä ja jolle voi soittaa aina kun jokin asia vaivaa.
Kuntosalille laaditaan henkilökohtaiset ohjelmat ja koitetaan saada mahdollisuuksien mukaan opastusta. Joka tapauksessa jokainen, jolla ei ole kuntosalikokemusta , saa opastusta siihen. Ryhmällä ei ole omaa kuntosalivuoroa, eli käytämme olemassa olevia saleja. Itse käyn Femoriksessa ja opastus siellä on minulle helpointa. Voin myös opastaa muilla saleilla, joihin pääsen maksutta.
Aerobisen liikunnan osalta on myös ohjausta oikean tason ja määrän suhteen. Liikunnaksi sopii, kävely, hölkkä silloin kun se kunnon puolesta alkaa sopimaan. Myös pyöräily, hiihto, uinti, pelit: lentopallo, tennis, sulkapallo, ovat hyviä ja jokainen voi miettiä omia halujaan liikunnan suhteen.
Jos viikkojakoa ajattelee, niin yksi päivä on yhteistapaaminen, johon tultaisiin kävellen, hölkäten, pyörällä jos se on mahdollista. Aerobista liikuntaa olisi kolmena päivänä viikossa, aluksi tarvittaessa hyvin kevyesti, että paikat eivät vaurioidu ja sitten se lihaskuntopuoli eli kuntosali 2 kertaa viikossa. Tärkein asia olisi kuitenkin henkinen puoli: ”Ensin on ajatus ja sitten vasta toiminta”.
Olen kuullut lukuisia kertoja lausahduksen; urheilija ei tervettä päivää näe! Omat periaatteeni ovat tässä suhteessa todella toisenlaiset. Tavoitteena on kaiken aikaa välttää rasitus- ja muita vammoja ja pitää keho (ja mielikin) mahdollisimman hyvässä toimintakunnossa. Annetaan keholle riittävästi aikaa muutokseen. Tämä on toiminut omalla kohdallani hyvin ja niin näyttää että myös muidenkin kohdalla.
Jos kaipaat muutosta elämääsi, tässä voisi olla se alku jota voisit tyytyväisenä muistella tulevaisuudessa.
Minulle saa soittaa tai lähettää sähköpostia asiasta, jos siitä haluat kysyä. Puhelin, 044 214 1034 ja sähköposti ahti.auno@gmail.com.











maanantai 28. maaliskuuta 2016

KUNTOA EI VOI VARASTOIDA

Tämä on ollut poikkeuksellinen vuosi liikuntani suhteen, mitä tulee viimeisiin n. 13 vuoteen elämässäni. Aloimme rakentamaan kesäkuussa. Sitä ennen ajoimme Marikan kanssa Venetsiasta Itävallan, Slovakian, Tsekin ja Puolan kautta Liettuaan. Sellainen kesälomareissu. Venetsian matka.




Alppien ylitse menimme aika laidasta, joten kävimme vain noin kilometrin korkeudessa.

Sää alppien ylityksern aikaan oli surkea. Ei vaikuttanut mielialaan.

Hyvin usein liikunta jää jonkin elämäntilanteen takia kokonaan toissijaiseksi. Vaikka olenkin tyypillinen mies, enkä oikein pysty keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, päätin kuitenkin säilyttää jonkinasteisen määrän liikuntaa rakentamisenkin aikana.  Kyllä siinä on ollut tekemistä,kun ei oikein olisi malttanut olla työmaalta pois. Olen kuitenkin käynyt kuntosalilla lähes ehdottoman säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja liikkunut aeroobisesti minimissään noin 3000 kcal:n edestä viikossa. Se vastanneer noin 6 tuntia suhteellisen tehokasta liikuntaa. Aerobinen liikunta oli viime vuoden puolella pyöräilyä, sydäntalvella hiihtoa ja nyt kaksi viikkoa taas pyörän selässä. 

Mitään kuntoa ei voi varastoida. Ei  lihaskuntoa eikä kestävyyskuntoa. Vertaisin sitä pyörän päällä olemiseen. Jos lakkaat  ponnistelemasta, vauhti hyytyy. Kunnon suhteen se on kuin ajaisit alamäkeä vapaalla. Helppoa!  Mutta kunto laskee. Ja sinne mäen päälle ei pääse millään muulla keinoa  pyörällä kuin ponnistelemalla. Minun käsitykseni mukaan, kunnon kohentamiseen ei ole olemassa mitään vippaskonsteja. Jos sen meinaa säilyttää, on ponnisteltava ja jos sitä meinaa parantaa, on ponnisteltava vielä enemmän.  

Siinä vaiheessa sitten olen, toisin sanoen koitan taas parantaa kestävyyskyntoani. Lisäsäin liikuntamääräni noin kuukausi sitten  n. 6000 kcal:iin. Ensimmäinen pyöräilyviikkoni alkoi 20 km:n lenkillä ja päättyyi 40 km:n lenkkiin. Viime viikolla kilometrejä kertyi jo yli 220 ja pisin lenkki vajaa 70 km. Uskoisin, että toikokuussa pystyn ajamaan 150 km:n lenkin, jahka pysyn ohjelmassa. 

Elämässä on kaikern aikaa kaikenlaista. Niin minulla kuin kellä tahansa. Kysymys on kaiketi asioiden priorisoinnista. Itsestä huolehtiminen ei saisi olla prioriteetiltaan kovin alhaisella tasolla.  Minulla on ollut taas kaksi n. 70 vuotiasta opastettavaa kuntosalilla. Kummallakin ensi kerta elämässään siellä. Olemme koittaneet käydä siellä terveellisten elämäntapojen aakkosia yhdessä läpi; ravinto, lepo ja liikunta. Yksinkertaista, mutta silti usein niin vaikeaa?

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kokemus elämäntapamuutosryhmästä.



Omat elämäntapani ovat muuttuneet rajusti 12 vuoden aikana. Aluksi alkoholin pois jättämisellä, sitten mukaan tulivat tupakista vieroittuminen, ruokavalioon huomion kiinnittäminen. Sitten tuli mukaan liikunta ja vähitellen myös toiminta- ja ajattelutavan muuttuminen, joka jatkuu toivoakseni loppuelämäni.

Olen pitkään halunnut jakaa muillekkin sitä positiivista kokemusta, jonka olen itse kokenut. Tämä ajatus muuttui todeksi, kun ystäväni, Limingan seurakunnan diakonissa, Marika, sanoi viime lokakuussa että tee se surakunnan vapaaehtoistoiminnan puitteissa. Seurakunta antaa siihen mahdollisuuden.

Elämäntapamuutosryhmäni tiedoitus hoitui paremmin kuin olisin osannut toivoa. Paikallislehti Rantalakeus kirjoitti jutun siitä ja halustani löytää ryhmään yli 40-vuotiaita miehiä, jotka haluaisivat muuttaa elämäänsä. Mihiä siksi, että Marika katsoi naisille olevan paljon enemmän sopivaa tarjontaa tällä sektorilla. Myös Rauhantervehdys kirjoitti asiasta hyvän artikkelin ja on muutenkin ollut kiitettävästi mukana asiassa.

Sain ryhmäämme 6+1 jäsentä. Tämä yksi oli etäjäsen, erään ryhmäläisen puoliso. Ryhmäläiset olivat pääosin 60. paikkeilla, painoindeksi keskimääein 31, siis kohtalaisen ylipainoon alarajalla. Liikkuminen oli ollut joko vähäistä tai olematonta. Yhdellä ryhmäläisistä oli vastikään suoritettu pallolaajennus. Haastattelin ryhmäläiset ennen aloitusta tutustuakseni heihin ja ennenkaikkea kartoittaakseni motivaatiota.

Ryhmämme liikuntaa kuuluu 2 kuntosalikäyntiä viikossa ja yksilöllinen aerobinen liikunta.  Käytännössä vähintään 6 tuntia viikossa liikuntaa. Tässä Matti omaa harjoitteluaan suorittamassa. 



Ensimmäinen yhteinen kokoontumisemme oli tammikuun 12 päivä ja kokoonnuimme yhdessä kaikkiaan 16 kertaa. Näiden kokoontumisten keskeisinä aiheina oli motivaatio, ruokavalio, aeroobinen ja lihaskuntoa kohentava liikunta, lihashuolto, rentoutuminen, sykemittarrin käyttö, jotain henkisen puolen asioita. Yhteisten kokoontumisten ulkopuolella laadimme jokaiselle henkilökohtaisen ohjelman ja henkilökohtaiset tavoitteet. Yleistavoitteena koko ryhmän osalta oli tietenkin, että myönteisesti muuttuneet elämäntavat jäisivät pysyviksi.

Olen kontrolloinut omaa liikuntaani sykmeittarin kalorilaskurin avulla. Tätä menetelmääni ajoin ryhmäni käyttöön ja se onnistui mielestäni loistavasti. Aeroobisen liikunnan määrät sovittiin kunkin henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti ja sinne mentiin pehmeästi noin 7. viikon aikana. Näin vältyttiin täysin rasitusvammoilta. Yleishavaintona on sellainen, että aeroobisen liikunnan teho ilman ohjausta pyrkii olemaan pääsääntöisesti liian alhainen. Sykemittarilla tähän oli helppo puuttua. Toisaalta aivan samoin saattoi puuttua liian korkeatasoiseen syketasoon. Olen edelleenkin sitä mieltä, että varsinkin liikintaa aloittava saa opastettuna suuren hyödyn sykemittarin käytöstä. Kun on jokin konkreettinen energiankulutusmäärä, mitä tavoittelee viikoittain, sillä näyttää olevan vahva taipumus toteutua. Kävimme kunkin viikottaista liikuntaa läpi yhteiskokoontumisiemme alussa.

Lihaskuntoharjoittelu eli kuntosalilla käynti oli lähes kaikille uutta. Teimme jokaiselle aluksi n. 8. viikon totutteluohjelman ja tapaukseta riippuen kävin kuntosalilla opastamassa yhden tai usemman kerran ohjelman tekoa ja tekotapaa. Kuntosaliohjelmien laatimisessa minulla oli suurta apua Juha Rankisesta, joka oli muutoinkin ryhmän taustatukena. Pidän kuntosaliosuutta fyysisen olotilan osalta tärkeänä. Kun pyritään kehon koostumuksen muuttamiseen, niin pelkällä ruokavaliolla painon pudotuksesta 70% on rasvaa, loput lähtee lihaksista. Painonpudotus ja aerobinen liikunta yhdessä, silloin 80% painonpudotuksesta on rasvaa ja 20% lihaksista. Kun mukaan otetaan oikea kuntosaliharjoittelu, lihasharjoittelu, niin painonpudotus kohdentuu 100%:sti rasvaan. Lihakset ovat se kehon osa aivojen lisäksi, joka käyttää energiaa. Jos lihasmassa pienenee, se on määrästä riippuen joko vahingollista tai erittäin vahingollista. Totuttelujakson jälkeen laadimme toisen henkilökohtaisen saliharjoitteluohjelman, jonka senkin ajoimme yhdessä sisään kuntosaleilla. Nyt ryhmäläiset opettelevat tekemään ohjelmia omin voimin.

Ravinnon osuus ryhmän tominnassa oli vähintäänkin tärkeä. Alusta pitäen oli vahvasti puhetta, että emme ala diettille. Tarkoituksena oli katsoa pysyvien ravintotottumusten muuttamista oikaan suuntaan; ravinnon laatu, määrä ja nautinnanan säännöllisyys! Kävimme yhteisesti perusteita läpi ja teimme useita henkilökohtaisia ruokapäiväkirjoja jotka sitten analysoitiin sekä energiasisältöjen osalta että koostumuksenkin osalta. Kokonaisuudessa tämä ravintoasia taisi olla kaikkein vaikein mutta mielestäni vähitellen onnistui hyvin.

Ryhmässä kävi kolme ulkopuolista vierailijaa. Ehkä henkiselle puolelle olisi kaivattu jotakin lisääkin, katsotaan seuravalla kerralla jos sellainen tulee mitä sille on tehtävissä. Vain yksi henkilö ryhmästä keskeytti ilmoituksensa mukaan työesteiden vuoksi. Osallistuminen oli hyvää ja sitä sitoutumista edellytinkin. Itse käytin aika paljon tunteja. Eniten kuntosaliohjelmien tekoon ja opastukseen, sitten ruokapäiväkirjojen analysointiin ja ehkä kuitenkin vähiten yhteistapaamistemme valmistelemisiin. Joka tunti oli tekemisen arvoinen, nautin siitä.

Kuinka sitten kävi? Lopputulos näkyy sitten joskus. Meillä on yhteistapaaminen tässä kesän päälle ja katsomme, kuinka elämäntapojen muutos on säilynyt. Tähänastisen perusteella näyttää hyvältä. Kun lähtötaso on heikko, palkinnot tulevat nopeasti. Ihminen, joka ei ole ottanut juoksuaskelia vuosiin, juoksee toista tunnin lenkkejä. Omien kokemusten osalta kunto ja kokemus voinnista  on kohentunut suuresti. Yksi ryhmäläisistä sanoi, että hänen kolestorolinsa ja verenpaineensa olivat niin korkealla, että niihin oltiin aloittamassa lääkitystä. Kumpikin muuttui hyvälle tasolle kahdessa kuukaudessa eikä lääkitystä ole tarvinnut aloittaa. Voin vakuuttaa, että sen hyvinvoinnin lisääntymistä on ollut ilo seurata. Lähes kaikki kävivät alkupuolella lääkärintarjastuksessa ja kehonkoostumismittauksessa ja voivat jatkossa tarkkailla muutoksia tilassaan näidenkin tulosten perusteella. Oma elämisen kokemus lienee kuitenkin kaikkein tärkeintä. Siksi ehdotankin jälleen heille, ryhmäläisille, vahvaa taistelumieltä pahinta vihollistamme vastaan joka on oma laiskuutemme. Henkinen ja fyysinen laiskuus.

Amatöörin vetämänä vajaan 4. kuukauden aikan suoritettu opastettu elämänhallinan tempaus on ollut upean kokemus. Jos näin yksinkertaisesti saadaan aikaan näin loistavia terveydellisiä tuloksia, niin.... Katsotaan, onko minulla mahdollisuus vetää jatkossa uusia ryhmiä samalla teeemalla.








maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulu Suomessa!

Tämän kirkkon kuva on otettu 22.12.2013 Felipe Carillo Puertossa, Mexicossa.



Tämä päivä onkin sopiva tällaiseen blogipäivitykseen. Auringonnousu Kempeleessä tänään 10:27. Auringonlasku tänään 14:06. Päivän pituus on 3 h 39 min. On siis talvipäivänseisaus. Minä juhlistin päivää käymällä pyörälläni salilla jossa Juhalla (Juha Rankinen) oli minulle hieman ohjelmoitua tekemistä. Sain aikaan pitkästä aikaa maitohappoja sen verran, että piti käydä jossakin välissä oksentamassa. Hyvää se silti varmaan teki ja eilisen illan pyärälenkkikin tuntui siltä, että on siellä jaloisa jonkin verran voimaa. Olen ajellut nyt noin 200 km viikossa vanhalla matkapyörälläni. Lunta on sen verran, että voisi jo jotenkin hiihtää, hieman lisää ei olisi pahitteeksi.
Kirkko Bacalarissa, lähellä Belize:n rajaa 23.12.2013

Viime vuonna tähän aikaan olin Mexicon puolella, Felipe Carillo Puerto:ssa. (Lämpötila tänään näkyi olevan siellä +29C.)  Jouluaattona jo Belizen puolella. Takana oli tuolloin lähes kolmen viikon pysähdys Cancunin alueella ja kiertely siellä eri puolella Maya-kohteita ystäväni kanssa. Ystäväni oli matkustanut takaisin Suomeen ja minä lähdin jatkamaan matkaani koko matkani ehdttomasti alkuloisimmissa tunteissa. Yksinäinen Joulu vieraalla maalla. Läheiset ihmiset kaukana ja loppumatka tuntui silloin toivottoman pitkältä. Tosiasiassa ainoa johon tuolloin voin turvata oli se Jumalani, joka löytyy kaaikkialta, jos Häntä vain etsii. En tuolloin tietenkään tiennyt että matkani päättyisi traagisella tavalla muutaman viikon päästä.

Miksi tuota muistelen? Toki muistiini palaa jatkuvasti asoita matkoiltani ja se onkin suuri rikkaus elämässäni. Mutta syy nimenomaan tähän asiaan on se, että tuon yksinäisyyden suhteen tilanteeni on nyt toinen. Minulle on tulossa Jouluaattona kymmenkunta ihmistä joiden kanssa saan jakaa Joulun tunnelmaa. Olen siitä hyvin kiitollinen. Jouluna puhutaan rakkaudesta. Olen pohtinut jo pidempään rakkaus-asiaa koittaakseni ymmärtää sitä. Pieniä aavistuksia sen ymmärtämisestä on alkanut näkyä. Ensinnäkin sellainen asia, kuin että rakastaa on verbi, se ilmaisee tekemistä. Sitä ei pidä sekoittaa rakkauden tunteeseen. Jos minulla on rakkauden tunne, ei siitä ole mitään iloa muille kuin ehkä itselleni. Jos kykenen osoittamaan rakkauttani rakkauden teoilla, silloin rakastan. Läheiseni rakastavat minua tulemalla luokseni ilokseni, kiitos siitä. Koitan opetella vastarakastamaan.
 
Tällä pojalla oli hymy herkässä. Sitä elämäniloa toivon muillekkin lähimmäisilleni.
Jouluna puhutaan paljon kauniita sanoja, yksinäisistä ja vanhuksista. Onneksi on myös paljon ihmisiä jotka tekevät myös tekoja sanojen lisäksi. Tosin kuitenkin monen kohdalla käy niin, että juuri aattoillan joutuu olemaan yksinään, koska ne joilla on läheisiä, ovat läheistensä seurassa. Itseäni vähän vaivaa, koska olisin halunnut olla aattoiltana yksinäisten palveluksessa, mutta valitsin minäkin aatton läheisteni seurassa. Minä koitan korjata asiaa olemalla uudenvuoden aaton palvelutehtävissä.

Ensi vuoden alkuun minulla olisi tarkoitus käynnistää Limingassa (Liminkalaisille pääasiassa) kokeilumielessä elämäntapamuutosryhmä Limingan seurakunnan vapaaehtoistyönä. Toivon löytäväni kyllin monta halukasta mieshenkilöä ryhmään, joka kestäisi koko kevään. Olen pohtinut asiaa jo pitkään tuolla tien päällä polkiessani ja uskoisin, että minulla olisi melkoisesti kokemusta siirrettäväksi muidenkin käyttöön. Laskeskelin tässä, että olen itse ollut huippuvalmentajan opissa noin kahdeksan vuotta, siis jo melko monta tuntia. Lisäksi olen olen liikkunut viimeisen kymmenen vuoden aikana karkeasti arvioiden 10 000 tunnin luokkaa. Tänään totesin ystävälleni Juha Rankiselle, että hänen opeillaan olen ajanut pitkiä lenkkejä ulkomaillakin reilusti yli 40 000 km ilman että olisi ollut yhtään rasitusvammaa, joka olisi estänyt päiväksikään liikkumisen. Tätä kokemusta olisin halukas ilmaiseksi jakamaan yhdessä henkisen valmennuksen kanssa.