sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pariisissa.

Seine on suoraan vastapäätä majapaikkaamme. 
Tämänkertainen pyörämatkamme päättyi pyöräilyn osalta tänne Pariisin esikaupunkiin aivan juna-aseman viereen.  Päätöspäivä oli lämpimin koko matkamme osalta. LOppupäivän ajelimmekin T-paidassa. Merkittävä osa täämänpäiväistä matkaa sujui aivan Marnen rantaa pitkin. Joki, joka yhtyy Seineen tässä Pariisin alueella.  Olikin todella mukava ajella, kauniissa jokimaisemassa. Jokivarsipoluilla ja teillä oli paljon juoksijoita, pyöräilijöitä ja muita ulkoilijoita. Aivan lopussa olikin sitten senkin edestä hankalaa. Tuli ikävä Hollannin hienoja pyörätiejärjestelyjä. Perille silti kuitenkin löysimme.

Lähdimme liikkeelle 1.9. perjantaina ja nyt on sunnuntai. Pyöräilyosuutemme kesti siis 24 päivää. Maissa meillä oli kaksi lepopäivää ja yksi meni merellä. Matkaa pyörän mittariin kertyi yhteensä hieman yli 1700 km. Matkapyörä painaa laukkuineen aika paljon. Sellainen, joka ei sitä ole kokeillut, saattaisi yllättyä, Itse muistan ensi kerran kun  lähdin täydessä lastissa ihmetelleeni, että voiko tällä yleensäkään ajaa. Tasaisella paino ei kovin paljoa vaikuta, sen sijaan tuulessa ja mäissä sitä vaikutusta kyllä on.

Olen aikaisemmin tavannut kirjoittaa lepopäiväkirjoituksissani kantaaottavia ja toisinaan aika henkilökohtaisiakin kirjoituksia. Nyt Marikan kanssa matkatessani olen viihtynyt hänen seurassaan enkä juuri ole paljonkaan näihin blogikirjoituksiin aikaa uhrannut. Monesti tuntuu, että kaikki tärkeä on jo tullut sanotuksi moneen kertaan. Enemmän kai nämä jutut ovat sellaisia päiväkirjoja. Nyt kuitenkin muutama sana tuosta matkakumppanistani.

Marikalla ei ole ollut mahdollisuutta töidensä takia sellaisiin harjoitusmääriin kuin minulla. Hän kyllä käy säännöllisesti kuntosalilla ja jonkin verran lenkillä, mutta pyöräilymäärät ovat olleet kyllä mielestäni aika vähäiset, erityisesti tänä vuonna. Olin ennakkoon hieman huolissani siitä, miten hän tällä reissulla jaksaa. Käytännössä olosuhteet vielä ovat olleet kaikkea muuta kuin parhaat mahdolliset. Lähes kaksi viikkoa satoi melkein joka päivä ainakin jonkin verran. Lisäksi osan matkaa noita nousujakin riitti.  Mutta Marika jaksoi ja urputtamatta!

En tiedä miksi, mutta minun luonteenpiirteisiini kuuluu syyllisyyden imeminen kaikkeen mahdolliseen. Kun puhutaan tällaisesta pyörämatkasta, niitä syitä syyllisyyteen kyllä löytyy. Kun ajan harhaan ja joudutaan palaamaan! Kun reitillä on jyrkkä mäki, olen tehnyt huonon reittivalinna. Kun tuulee vastaan, samoi! Kun  sataa, on kai sekin minun vikani, ottä yleensä on lähdetty! Kun hotelli tai ruokapaikka tai kahvipaikka ei ole oikeassa paikassa! Kun päivämatka on pitkä, kun kun .....
Niin jokin minun sisälläni odottaa moitetta milloin mistäkin. Ehkä joku muukin tunnistaa tämäntapaisen asian? Mutta sitä moitetta ei ole kuulunut, ei mistään. Vaikka ihmisillä on tapana väsyneenä, nälissään olla kärtyisiä ja etsiä syyllistä miellään jostakin muusta epämiellyttäävään oloon. Ei ole kuulunut moitetta tälläkään reissulla. Kiitos siitä. Minulla on ollut hyvä matkakumppani, paras mahdollinen minulle. Kiitos siitä. Palkinnon hän on jo saanut, tuntee kehossaan  matkan positiiviset vaikutukset monta kuukautta. Ja ehkä tästäkin  jäänee elinikäinen muisto, jota hän saa kertoa lapsenlapsilleen jonakin päivänä. Yksi viehättävä kohtalaisen vanha daami pysähtyi yhtenä aamuna hotellin aamiaisella juttelemaan kanssamme ja kertoi ymmärtääkseni mieluista muistoaan aikaisemmin nuorempana miehensä kanssa tekemästä vastaavantyyppisestä pyörämatkasta.

Tällaista tänään, nyt alamme kolmeksi päiväksi turisteiksi Pariisissa.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Meaux

Aamupäivän metsätavalta.

Loppumatkaa kohti Luoja on alkanut helliä meitä ilman suhteen. Aamulla oli kyllä aika viileää ja sumuista, mutta illasta jo lähes hellettä. Tänään tiekin oli eilistä helpompi. Mäkiä tosin oli, mutta ne olivat loivia ja aika helppoja nousta. Tänäänkin navigaattori kuljetteli meitä pääasiassa maaseudun pikkuteitä. 
Kirkon rippeet eräässä kylässä.

Pyörällä navigointi on kertaluokkaa vaativampaa kuin autolla ajaessa. On teitä, joita ei saa ajaa ja on teitä joita ei halua ajaa. Ja sitten on tietenkin se majoittumisasia. Koska tunnissa ei kovin pitkään liiku, pitäisi illalla olla sellaisessa paikassa, josta löytyy majapaikka.  Jos ajaa lähellä maksimisuorituskykyä, pelivaraa ei matkan suhteen ole kovin paljon. Minulla on omakohtainen kokemus ensimmäiseltä pitkältä matkaltani. Tällä kertaa olemme ajaneet lähellä Marikan suorituskyvyn rajoja. Ja hankalaksi asian tekee se, että koskaan ei voi olla täysin varma millaisissa olosuhteissa ajaa. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Minulla on ollut hieno matkakumppani.
Yksi hautakivikuva ystävälleni Jannelle.
Huomenna on kaiketi viimeinen pyöräilypäivä tällä erää. Katselimme majapaikanPariisia läheltä  ja ehkä sen löydämmekin.



perjantai 22. syyskuuta 2017

Soissons, Ranska

Navigaattorimme on päättänyt, että lähestymme Pariisia pikkuteitä maaseudun halki. Perunapellot, sokerijuurikasviljelmät ja maissipellot ovat tulleet tutuiksi. Maasto on täässä osassa Ranskaa loivasti kumpuilevaa, pääosin loivasti, kyllä siihen tänäänkin muutamia jyrkkiäkin mäkiä mahtui. Teimme tänään koko matkan nousuennätyksen, yli kolometri kokonaisnousuja. Kaikki kunnia Marikalle, joka jaksoi polkea mäen toisensa perään majapaikkaamme asti.
Aamun auerta Ranskassa.
Lähestymme Pariisia hieman kiertäen. Ajatuksena olisi, että saisimme majapaikan jostain Orleyn kentän suunnalta ja mieelellään vieläläheltä metroasemaa. Meillä olisi haasteena saada pakattua pyörät jotenkin lentomatkaa varten. Jos löydämme pyöräliikkeestä pahvilaatikot, ei niitä kovin pitkiä matkoja lentokentälle viitsisi ajaa. 
Tällaisia kylttejä on joka kylän tulotiellä. 

Tämä kaupunki, Soissons, on keskikokoinen kauunki. Majapaikkamme on aika laidassa (keskellä oli kallista). Ajoimme kuitenkin tullessamme keskustan läpi je ehdimme jonkin verran sitä nähdä. 
Soissonis:n läpi virtaa joki.
En edelleenkään lakkaa hämmästelemästä näitä valtavia kirkkorakennelmia?

Kirkko Soissonissa.

torstai 21. syyskuuta 2017

Mons, Belgia

!8.9 kävi aika raskaaksi. Marikan kestävyysharjoittelu ei ole ymmärrettävistä syistä samaa luokkaa kuin minulla  ja näitä ajopäiviä on jo kertynyt. Kahtena päivänä peräkkäin oli mäkistä maastoa ja sitten eilen iltapäivällä oli jatkuvaa ylä- ja alamäkiä pikkutiellä, siis suhteellisen jyrkkää. Meillä oli tarkoitus ajaa Waterloohon, mutta pysähdyimme sitten noin 10 km aikaisemmin. Majapaikkana oli omakotitalon huone, sinänsä ihan hyvä. Sekin sijaitsi jyrkän mäen päällä. Ostimme mennessä kaupasta evästä ja sillä yhden illan pärjäsimme.
Matkan varrelta

19.9. päiväksi luvattiin  sadetta, mutta päivä osoittautui ihan hyväksi ajopäiväksi.  Aamulla ajoimme luultavasti Belgian suurimman metsän läpi pyöräteitä. Olipahan kerrankin rauhallista ajaa.
Metsässä !
Illaksi päädyimme Mons:iin. Kaupunki Belgian itäosassa ja aika lähellä Ranskan rajaa. Kielikin oli vaihtunut Ranskaksi. Meillä oli suuria vaikeuksia löytää majapaikka. Tulomatkalla oli jokin todella suuri Naton tukikohta ja minä jo epäilin, että se on syynä asiaan. Kun sitten yhdessä hotellissa keskustelimme asiasta, arvelu osoittautui oikeaksi. Ystävällinen respa soitteli muutamaan paikkaan ja löysimme yhden yön majoituksen yhdestä paikkaa ja toisen yön kyseisestä paikasta. Eipähän sammaloidu, kun vaihtaa majapaikkaa joka yö.

20.9. kävimme junalla Brysselissä ja katselimme tovin aikaa kaupunkia. Kaikenkaikkiaan raskaampi päivä kuin pyöräilypäivät.

Tänään siirryimme Ranskan puolelle. Alkumatka sujui todella mallikkaasti. Aurinko paistoi ja mayka joutui. Siitä innostuneena muutimme määränpäätä hieman kauemmaksi ja eri reittiä. Tuuli muuttui vastaiseksi, alkoi ihan kunnolla mäkiä ja ajelimme jos minkälaisia kinttupolkuja. Syykin selvisi illemmalla. Navigaattori oli jäänyt kävely-asetteluun!  Päädyimme tällaiseen pikkukaipunkiin, Bohain-en Vermandos. Pienen haeskelun ja kyselyn jälkeen löysimme yöpaikan B-B-paikasta. Ystävällinen ranskalainen setä puhui vain ranskaa ja me taas ei ollenkaan. Kaikki kuitenkin hoitui niin kuin ennenkin. Kaikki hyvin. Niin, tänään on ollut erinomainen, aurinkoinen sää. Tuuli ehkä kohtalainen, kylläkin pääosin vastainen. 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Belgiaan

Hollannissa suurten navetoiden ja sikaloiden lisäksi näki paljon hevosia
, poneja, lampaita ja myös tällaisia suloisia kilejä.

Tänään oli ehkä koko reissun paras pyöräilyilma. Vähätuulinen ja aurinkoinen. Illasta hieman ennen pysähtymistä muutama vesipisara, siinä kaikki. 
Tässä vielä tuulimylly Hollannista
Päivä kului pääasiassa Hollannin puolella ajaen. Tänäänkin ohiitimme pari toisen maailmansodan hautapaikkaa. Ajoimme muutaman pikkukaupungin läpi ja ohitimme Eindhovenin vähän matkan päästä. Lähes kaiken aikaa olemme saaneet ajaa pyöräteitä. Hollannin ja Belgian pyöräilyasioista olisi meiillä Suomalaisilla paljon opittavaa,
Tämä kanava sijaitsee aivan hotellimme vieressä. 
Kanavan vieressä oli taulu, jossa kehoitettiin tulemaan tänne pyöräilyparatiisiin. Pyöräilyreittejä toledda kartan mukaan oli valtavasti. Kateeksi käy!




lauantai 16. syyskuuta 2017

Boxmeer, Hollanti



Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni harmaana ja kylmänä, mutta ei kuitenkaan satanut. Väliin tipautti muutaman tipan vettä mutta kaiken kaikkiaan paras pyöräilypäivä toviin aikaan.
Tottakai tuulimylly kuuluu Hollannissa kuvaan.


Matka jatkui aluksi Hollannin puolella ja sen jälkeen jonkin matkaa Saksan puolella. Reinin ylitimme Saksan puolella. Iso joki!  Pian sen jälkeen taas palasimme Hollannin puolelle.  Marikalla oli vatsan kanssa ongelmia ja ajohalut iltapäivällä hieman kateissa. Pysähdyimme illan suussa Boxmeer:issä vanhasta luostarista tehtyyn hotelliin.
Reini on iso joki

Ehkä huomisen päivän vielä ajamme Hollannin puolella ja sitten pitäisi päästä Belgiaan.  Toiveena olisi tietenkin, että ilmat olisivat edes kohtuullisia loppumatkan. Olen usein puhunut mukavuusalueesta.
Luostarin kappeli