sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Belgiaan

Hollannissa suurten navetoiden ja sikaloiden lisäksi näki paljon hevosia
, poneja, lampaita ja myös tällaisia suloisia kilejä.

Tänään oli ehkä koko reissun paras pyöräilyilma. Vähätuulinen ja aurinkoinen. Illasta hieman ennen pysähtymistä muutama vesipisara, siinä kaikki. 
Tässä vielä tuulimylly Hollannista
Päivä kului pääasiassa Hollannin puolella ajaen. Tänäänkin ohiitimme pari toisen maailmansodan hautapaikkaa. Ajoimme muutaman pikkukaupungin läpi ja ohitimme Eindhovenin vähän matkan päästä. Lähes kaiken aikaa olemme saaneet ajaa pyöräteitä. Hollannin ja Belgian pyöräilyasioista olisi meiillä Suomalaisilla paljon opittavaa,
Tämä kanava sijaitsee aivan hotellimme vieressä. 
Kanavan vieressä oli taulu, jossa kehoitettiin tulemaan tänne pyöräilyparatiisiin. Pyöräilyreittejä toledda kartan mukaan oli valtavasti. Kateeksi käy!




lauantai 16. syyskuuta 2017

Boxmeer, Hollanti



Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni harmaana ja kylmänä, mutta ei kuitenkaan satanut. Väliin tipautti muutaman tipan vettä mutta kaiken kaikkiaan paras pyöräilypäivä toviin aikaan.
Tottakai tuulimylly kuuluu Hollannissa kuvaan.


Matka jatkui aluksi Hollannin puolella ja sen jälkeen jonkin matkaa Saksan puolella. Reinin ylitimme Saksan puolella. Iso joki!  Pian sen jälkeen taas palasimme Hollannin puolelle.  Marikalla oli vatsan kanssa ongelmia ja ajohalut iltapäivällä hieman kateissa. Pysähdyimme illan suussa Boxmeer:issä vanhasta luostarista tehtyyn hotelliin.
Reini on iso joki

Ehkä huomisen päivän vielä ajamme Hollannin puolella ja sitten pitäisi päästä Belgiaan.  Toiveena olisi tietenkin, että ilmat olisivat edes kohtuullisia loppumatkan. Olen usein puhunut mukavuusalueesta.
Luostarin kappeli

torstai 14. syyskuuta 2017

Hollannissa.

Mieluisan Munsteri:n vierailun jälkeen lähdimme aamulla liikkeelle ennen kahdeksaa tavoitteena Hollannin puolelle pääsy. Toiveena oli tietenkin eilistä parempi sää. Aamu oli kylmä ja pilvinen, mutta ei vielä satanut. Sitä onnea ei kauan kestänyt. Sade alkoi alle tunnin ja sitä kesti pieniä lyhyitä taukoja lukuunottamatta koko päivän.
Eilisen myrskyn jäljiltä oli paljon lakoontunutta maissia.
Kuulimme isäntäperheeltä, että Saksassa on sellainen 100:n vesilinnan (Vallihaudan ympäröimä linna) pyöräilyreitti. Yksi ja hyvin tunnettu niistä, Burg Hulshoff, sijaitsi lähellä Munsteriä. Teimme mutkan sen kautta, mutta se olisi auennut vasta klo 11:00, joten tyydyimme ottamaan kuvan aidan raosta ja jatkoimme matkaa. Kylmää, (7C) tuulista ja sadetta, vaatteiden vaihtoa. Sanoisinko haastava päivä.
Burg Hulshoff
Marikalle Hollanti on 11. maa jossa hän on pyöräillyt. Minulle pitkästä aikaa uusi maa listaa, nyt 46. Oli siis jonkin verran juhlavaa ylittää hollannin raja. Mieluisaksi sen teki myös se, että hotellille ei enään ollut pitkä matka.
Sateisen päivän sankaritar vaihtamassa maata.

Huomenna on tarkoitus viettää lepopäivä. 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Myrskyvaroitus

12.9 päivä oli sään suhteen edellisen toisinto. Vastatuulta, aamulla pilvistä ja päivän mittaan sadekuuroja, väliin aika rajujakin ja illaksi taasen selkiytyi. Päätin tuossa, että ehkä en kolmatta kertaa lähde syksyllä eurooppaan ajamaan.
Jokilaiva matkan varrelta

Matka jatkui maaseudun halki ja päädyimme lopulta pikkukylään, Ostercappeln:iin. Taivalta tuli siihen mennessä tehtyä vastatuuleen tarpeeksi.
Majapaikka löytyi jälleen kirkon takaa.

Tällaisia kastanjoita pitää väistellä että kumit ei rikkoutuisi.
Illalla  uutisissa oli varoituksia erittäin kovasta tuulesta ja sateesta tälle päivälle. 30 - 60 km/h. Aamulla hieman arvelutti. että mitenköhän pyöräily onnistuu. Onneksi tie kulki paljon suojaisissa paikoissa ja metsissä, joten niitä kivimpia tuulia tarvitsi kestää vain lyhyehköjä aikoja. Niimpä illaksi päädyimme Munsteriin, Marikan serkun ja hänen miehensä vieraaksi. Hyvin meitä  kohdeltiinkin ja kävimme illalla pienen turistikierroksen kaupungin keskustassa.
Munsterin keskustaa
Saimme kuulla myös mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtiakin. Kuten tästä  allaolevasta Lamberdin katedraalista ja sen kolmesta tornissa sijaitsevasta rautahäkistä.
Tornin häkit näkyvät juuri ja juuri iltavalaistuksessa.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Vastatuuleen.

 Eilinen päivä alkoi hieman kangerrellen.  Vaikka olin illalla vaihtanut Marikan takakumin, se tyhjeni jälleen heti aamusta. Minä olen niitä renkaita sen verran vaihdellut, että koitan kyllä tutkia päälykumin siihen jääneiden piikkien varalta. Rengasta vaihtaessani huomasin myös että yksi pinna oli poikki, joten sekin piti vaihtaa.  Jarrulevy irti ja sopiva pinna "varastosta" talle.  Onneksi kumpikin löytyi, siis oikeanmittainen pinna ja thorx-avain jarrulevyn ruuveihin.

Elben ylitys

Tämä seutu on ollut hieman haastavaa suunnistettavaa. Niinpä illalla päädyimme luonnonpuistoon, jossa ajelimme edestakaisin ja päädyimme viimein pääasiassa hevosten liikennöimää tietä pitkin jonkinlaiseen latohotelliin, jonka toiseksi ainoita asukkeja olimme.  Luonnonpuisto oli nimeltään "Luneburger Heide." Jarkoimme puistoon tutustumista vielä aamulla aika monen kilometsin verran, ennen kuin pääsimme oikealle maantielle. Emme sinne varmaan muuten olisi eksyneetkään, paitsi näin pyörällä suunnistaessa.

Jonkin matkaa saimme ajaa hyviä pyöräteitä pitkin Elben rannalla.

Tämän päivän taival jatkui maaseutumaisemissa pikkuteitä ja pieniä kaupunkeja ja kyliä ohitellen. Pariin otteeseen saimme heittää sadevarusteet päälle. Päivä oli aika tuulinen ja tuuli oli lisäksi lähes vaastainen. Noin 90 km:n taipaleen jälkeen päädyimme Bruchenhausen-Vilsen-nimiseen kaupunkiin. Monet majapaikat ovat jo kiinni, matkailusesonki on ohi. Yhden hotellin seinästä löytyi numero johon soittamalla saimme huoneen, hotellin ainoina asukkaina. Kaikki hyvin, lämmin huone ja aamupalaakin luvattiin.
Majapaikkamme on kuvassa näkyvän kirkon takana.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Saksassa

Täytyy taas kerran todeta, että minulle matkoillani raskaimpia ovat päivät jolloin pyörä ei liiku. Niin tälläkin kertaa. Päivä merellä tuntui loputtoman pitkältä. Kävimme saunassa, muutaman kerran kahvilla, teellä, brunssilla ja venyttelimme. Pitkä siltikin.
Finnlines on rahtilaiva joka ottaa jonkin verran autoja ja matkustajia.

Lopulta 21:30 laiva saapui satamaan ja hieman sen jälkeen pääsimme ulos. Huolimatta laivan surkeasta wifi-verkosta saimme varatuksi majoituksen aika läheltä satamaa. Öinen pyöräily sinne vesisateessa sujuikin kommelluksitta. Samaan paikkaan löysi Suomalaisporukka jonka yksi jäsen jatkoi laivalla päivän kestänyttä ryyppäämistään matkaseurueensa harmiksi. Kukin tavallaan!

Ilta oli ehtinyt pimentyä ja sää oli sateinen satamaan tullessamme.

Rauhallinen yö kotellissa ja heräsimme aamupalalle 7. maissa,  Taipaleelle Saksan maalle lähdimme ennen yhdeksää sateisessa säässä. Sade jatkui väliin aika kovanakin kahteen asti. Marikan varustus oli sadeasun osalta heikompi kuin minun ja  hän vaihtoi kuivempaa päällensä ruokaillessamme. Loppuajan saimme matkata kutakuinkin poudassa. Päivä oli vähän äpöstystä eikä matkaa niin kauheasti kertynyt. Hankin mm. paikallisen cim-kortin nettiä varten. Vaikka puhelut eivät enään paljon maksakkaan, voi netin käytölle kertyä kohtalaisesti hintaa. Nyt ainakin tietää, mitä siihen menee. 
Marika sadevarustuksessa.

Majapaikka läytyi haeskelun jälkee. Kolmas tärppäsi. Ehdimme siinä välissä paikata Marikan pyörän kuminkin.
Kauniita paikkoja matkan varrelta.